Venäjällä meitä suomalaisia kutsutaan kalenterikansaksi: kalenteri on aina mukana ja eniten arvovaltaa on sillä johtajalla, jolla on lyödä pöytään tukkoisin kalenteri. Kun tapaamisia pursuavaan kalenteriin saadaan viimein raivattua tilaa, on tapaaminen sitova. Olemme tiukan aikakäsityksen kansa: aikaan liittyvät sopimukset ovat sitovia ja aika on mitattava suure.
Venäjällä kellot kävelevät omia aikojaan
Venäläinen liikemies toimii toisin. Hänelle aika on mittaamaton käsite: sitä on aina lisää, kunnes sitä ei yllättäen enää olekaan. Tämän vuoksi monet suomalaiset ihmettelevät venäläisten neuvottelujen kulkua: ensin mikään ei tunnu etenevän, mutta kun päätös saadaan valmiiksi, olisi toimituksen pitänyt olla jo eilen asiakkaalla.
Sopiessani asiakastapaamisia Venäjälle aika kulkee suurinpiirtein seuraavasti. Suomalainen yritys lähettää ehdotuksia tapaamispäivistä noin kuukauden päähän tulevaisuuteen, koska lähitulevaisuus on jo täynnä sitovia sopimuksia. Venäläinen vastaa, ettei hän tiedä laisinkaan mitä hän kuukauden päästä tekee. Kyllähän hän on valmis tapaamaan, mutta pyytää: ”Voisitteko soittaa viikkoa ennen tapaamista, jotta voimme sopia tarkemmin?”
Vielä silloinkin, kun tapaaminen uuden kontaktin kanssa on sovittu, pitää varautua joustavuuteen. Olin kerrankin järjestänyt asiakkaalleni kaksipäiväisen vierailun moskovalaiseen yritykseen, jonka olimme valinneet mahdolliseksi kumppaniksi.
Saavuimme Moskovaan aamusta junalla ja joimme rauhassa ensin pari tuntia teetä ja tarinoimme, Venäjällähän kun työaika alkaa kymmeneltä. Vasta kellon tultua kymmenen sakaraan ryhdyin tarkentaman tapaamisaikaa puhelimitse – tärkeintähän oli että päivä oli sovittu. Tämä kummastutti suomalaista liikemiestä, mutta vielä hämmentyneempi hän oli kun venäläinen kertoi ensimmäisen päivän neuvottelujen lopuksi, ettei suunniteltu vierailu tuotantolaitokseen sovi kerta kaikkiaan hänen ohjelmaansa: – Katsokaas, kun ihmiset sopivat ensin kaikenlaista, mutta eivät sitten ilmestykään. Ja sitä paitsi kesämökilleni tullaan kytkemään kaasu. Huomenna, ylihuomenna tai ehkä ensi viikolla, ei niistä kaasumiehistä tiedä. Ja minun pitää olla silloin paikalla.
Suomalainen tuskastuu: hän on varannut kaksi kallisarvoista päivää kalenteristaan. Nyt vierailu jää torsoksi. – Tulette sitten ensi kerralla vierailemaan tehtaalla, lohduttaa venäläinen.
Näin tehtiin, ja molemminpuolinen luottamus syntyi. Sovitut tapaamiset pidettiin sovitusti.
Suomalaisen on hyvä ottaa rennosti erilaiseen aikakäsitykseen törmätessään. Tarkasti sovittujen tapaamisiin tottuneen on vaikea ymmärtää, että tapaamisen voi sopia joko ennen päivällistä tai päivällisen jälkeen.
{ 1 trackback }