Loistava ja vähän huonompi idea

kirjoittanut: Tapani Hautamäki pvm: maanantai, 17.8.2015

Sain loistavan idean! SOTE-keskustelun roiskeissa huomasin, että nykyistä terveydenhoitomenettelyä, jossa potilas ja lääkäri kohtaavat, on kehitettävä. Kaikkialle maahan on perustettava terveydenhoitotoimistoja, joihin palkataan mm. karjanhoitajia, putkimiehiä, rekkakuskeja ja muurareita töihin. Kun kansalainen tuntee itsensä sairaaksi, hän lähettää toimistoon kirjallisen anomuksen päästäkseen tapaamaan lääkäriä. Muutaman lisäselvityksen pyydettyään ja saatuaan toimisto päättää pääseekö kansalainen hoitoon.  Jos pääsee, toimisto lähettää eri lääkäreille tarjouspyyntöjä kyseisen kansalaisen hoidosta. Määräaikana saadut ja oikein täytetyt tarjoukset käsitellään ja kansalaiselle – jos hän vielä on hengissä – valitaan oikea lääkäri antamaan hoitoa.

Etteikö tunnu hyvältä? Miksi ei, näinhän menetellään elinkeinotoiminnassamme. Jos yritys ennen tarvitsi jonkin alan asiantuntemusta ulkopuolelta, se otti paveluntarjoajaan yhteyttä ja jos sopimukseen päästiin, yhteistyö alkoi. Palveluntarjoaja teki sovitun työn, laskutti ja asiakas maksoi omista rahoistaan. Tämä järjestelmä ei ilmeisesti toiminut, koska yritysten ja yrityspalvelujen tarjoajien väliin on rakennettu jonkinsorttisten elinkeinotoimistojen verkosto. Nämä toimistot ovat täynnä virkamiehiä, jotka eivät ymmärrä yritystoiminnasta eivätkä konsultoinnistakaan sen enempää kuin putkimies vyöruususta. Kuitenkin nämä virkamiehet tekevät nykyään suuren osan yritysten kehittämispäätöksistä. He päättävät, kuka rahaa saa ja mihin tarkoitukseen ja kuka pääsee hanketta toteuttamaan.  Virkamiehet päättävät, koska heillä on rahat, veronmaksajien rahat.

Töitä virkamiehiltä ei puutu. Sen huomaa, kun tutustuu heidän laatimiinsa tarjouspyyntölomakkeisiin. Eivät sellaiset aivan parin lounaan välissä synny. Ei virkamiehiltä puutu osaamistakaan. Pisteyttäessään palveluiden tarjoajia paremmuusjärjestykseen, he osaavat arvioida tarjoajan osaamisen 50 pisteen asteikolla jopa kymmenysosapisteen tarkkuudella, vaikka eivät ole koskaan tarjoajaa tavanneet eivätkä tiedä mitään hänen toimintatavastaan eikä työnsä tuloksista.

Sain toisenkin idean. Se ei tosin ole yhtä hyvä kuin tuo ensimmäinen. Puretaan koko yritystukijärjestelmä ja sen ylläpitämiseen tarvittava infrastruktuuri. En tiedä paljonko siinä veronmaksajien rahoja säästettäisiin, mutta joka tapauksessa paljon. Eivät yritykset tarvitse yritystoimintaa ymmärtämättömiä virkamiehiä taluttamaan itseään. Yritys osaa tehdä omat ratkaisunsa. Jos ei osaa tai ei osaa tarvittaessa ostaa ulkopuolista asiantuntemusta omilla rahoillaan, kaatukoon. Se vain tervehdyttää elinkeinoelämää ja koko yhteiskuntaa.

Jos yrityksiä kuitenkin halutaan tukea ja kannustaa toimintojensa kehittämiseen, voitaisiinhan se tehdä paljon nykyistä tehokkaamminkin. Nyt suuri osa yritystukeen tarkoitetusta rahasta kuluu koneiston ylläpitämiseen. Samalla toiminnot hidastuvat. Eikö olisi mahdollista, että se raha, mikä nyt kuluu tehottoman byrokratian ylläpitämiseen, suunnataan suoraan yrityksille? Yritykset saisivat rahan verovähennyksinä tietyt kriteerit täyttävien kehittämispalveluiden kustannuksista.

Mutta, kuten sanottu, tämä on se huonompi idea.

Kommentoi

Edellinen kirjoitus:

Seuraava kirjoitus: