Yhtiön mies oli tyytyväinen. Hän oli saanut pitkän projektin päätökseen. Yhtiöön oli hänen johdollaan toteutettu toiminnanohjausjärjestelmä, johon oli integroitu henkilöstöhallinto ja CRM. Kyllä nyt kannatti paistatella avoimessa työhuoneessa, joka oli lasiseinin erotettu avokonttorin hyörinästä.
Yhtiön mies katsoi avokonttoriin ja näki, että näin oli hyvä. Toimistotyöntekijät katselivat kukin omaan maailmaansa, joka aukesi heidän näyttöruudustaan. Jokainen keskittyi hallitsemaan asiakkaita, raaka-ainevirtoja ja tuotantoprosesseja. Yhtiön mies oli tyytyväinen.
Kuukaudet kuluivat. Yhtiön miehen tarmokkuus ja aikaansaannokset huomattiin, ja hän kipusi hiljalleen matriisiorganisaatioon avautunutta uomaa eteenpäin. Ketään hän ei varsinaisesti syrjäyttänyt; joku lähti yhtiön miehen tieltä eläkkeelle, kuka matriisin viereiseen sopukkaan. Yhtiön miehen luoma integroitu yhtiön järjestelmä piti kirjaa kunkin menemisistä, asiakastapaamisista ja tuotannon raaka-ainevirtoja. Järjestelmä oli niin tehokas, että yhtiön mies oli ylennetty henkilöstöhallinnon johtoon.
Yhtiön miehelle oli vihjattu, että kilpailijat olivat aloittaneet hintakilpailun ja ottaneet käyttöön rumempiakin keinoja. Markkinat huusivat kuin viimeistä päivää, kun edullista tuotetta tulvi myyntiin. Yhtiön oli vastattava muuttuneeseen tilanteeseen. – Kustannusten karsiminen olisi nyt paikallaan, vihjasivat yhtiön todelliset johtajat hänelle.
Ja niin yhtiön mies aloitti toimensa. Hän nuuski prosesseja, mittasi ja eritteli, analysoi ja prosessoi. Tuotannossa koneet oli viritetty äärimmilleen, henkilötyövuodet kellotettu minimiin ja käyttöhenkilöstöä lukuun ottamatta kaikki oli ulkoistettu. Sieltä ei yhtiön mies löytänyt säästöjä. Konttorin puolella tilanne oli toinen.
Aikanaan yhtiö oli lähtenyt kasvu-uralle pienestä peltihallista. Hallia oli laajennettu, muurattu kiviseiniä, yhtiön siivet olivat kasvaneet joka ilmansuuntaan. Myyntimiehet, keskijohto, operatiivinen johto, strateginen johto – kukin oli vallannut oman siipensä. Ja jokainen siipi oli täyttynyt johtajilla ja sihteereillä. Johtajia yhtiön mies ei tohtinut lähteä saneeraamaan, johtajaksi kun hän oli jo matkalla itsekin. Kuka sitä nyt omaa paikkaansa?
Mutta assistentit lähtivät. Heidän tehtävänsä oli ollut kirjata organisaation muutokset yhtiön miehen kehittämään järjestelmään. Yhtiön mies ymmärsi, ettei hänen luomansa järjestelmän käyttöprosesseihin ollut kajoaminen, joten tehtävä siirrettiin matriisissa luovasti esimiehille. Ja assistentit, sihteerit saivat lähteä, kuka minnekin.
Yhtiön mies oli maineensa huipulla. Hän oli kääntänyt yhtiön toiminnan markkinalähtöiseksi. Tuotteet oli jälleen hinnoiteltu oikein, kapasiteetti vastasi dynaamisesti markkinoiden kysyntään. Yhtiön mies palkittiin johtajan paikalla.
* *
Yhtiön mies piti ensimmäistä strategista kokoustaan johtajana. Aikaa oli jo kulunut siitä, kun hän oli aloittanut tehostamisprosessinsa. Yhtiön mies oli kutsunut tehokkaasti kokoukseensa kunkin matriisin leikkauspisteiden johtajat. Itse luomaansa sähköistä järjestelmää käyttäen hän oli lähettänyt kutsut kullekin.
Kahvi jäähtyi. Yhtiön mies naputteli hermostuksissaan neuvotteluhuoneen pöytää ja mietti, ottaisiko jo pullaa. Ketään ei näkynyt.
Yhtiön mies odotti. Ja odotti. Kukaan ei tullut lasiseinäiseen neuvotteluhuoneeseen. Avokonttori sihisi seinien ulkopuolella. Puolen tunnin odotuksen jälkeen yhtiön mies hotkaisi kokouspullan ja syöksyi avokonttoriin:
Missä on johtaja Nieminen? – Lomalla.
Missä sitten on päällikkö Mäkelä? – Sairaseläkkeellä.
Entä ylijohtaja Virtanen? – Eläkeputkessa.
Mitä Business Unit Masterille on tapahtunut? – Eläkkeellä.
Avokonttorin vastaukset tyrmistyttivät yhtiön miehen. Hän palasi neuvotteluhuoneeseensa, avasi yhteyden järjestelmäänsä ja etsi käsiinsä Niemisen, Mäkelän, Virtasen ja Business Unit Masterin. Kaikki he olivat kirjoilla ja kalenteri pullollaan merkintöjä.
Yhtiön mies oli jäänyt järjestelmän vangiksi.
Hän otti vielä toisen pullan.