Liikun usein metsissä omaksi ja koirani iloksi. Luonnossa liikkuessa törmäilee kaikenlaiseen: sieniin, marjoihin, hyttysiin ja joskus ihmisiinkin. Silloin tällöin polulle sattuu hirvenpaskaa.
Syksyisin illat pimenevät, hirvestyskaudet alkavat ja näkyvyys huononee. Vesi piiskaa tuulilasiin, lyhyet eivätkä pitkät valot valaise tietä tai ojanpenkkoja, tien urissa lilluva vesi tuntuu antavan autolle ulkopuolisen johdattajan. Ajattelen silloin hirvenpaskoja. Pallerot nimittäin kertovat, että tienvarren metsissä liikuskelee hirviä.
Hidastan, koska muistan koulun fysiikan tunneilta laskelmat massan hitaudesta ja törmäyksessä vapautuvasta energiasta. Muut eivät ole mitä ilmeisimmin nähneet hirvenpaskoja, koska he painavat hurjaa vauhtia ohi näkemättä eteensä pimeässä vesisateessa. Joskus tömähtää.
* * *
Yrityksissä on kahden tason väkeä: katutason porukkaa ja yläkerran väkeä. Asiakkaat törmäävät yleensä katutason väkeen asiakaspalvelutilanteissa . Katutason väki vastaanottaa asiakaspalautteen, luo toiminnallaan yrityksen imagon – jota yritysimagokonsultin tarvitsee siloitella tai sitten ei – ja törmää yleensä operatiivisessa toiminnassa hirvenpaskoihin.
Yritystoiminnan hirvenpaskat ovat samanlaisia merkkejä kuin luonnossakin esiintyvät – ne kertovat implisiittisesti toimintaympäristön muutoksista, asiakaspalvelun menestyksestä ja markkinatilanteen muutoksista.
Yläkerran väki törmää harvemmin operatiiviseen toimintaan, vaan keskittyy johtamiseen, strategioihin ja visionäärisyyteen. Syväjohtamisen kuopasta on vaikea nähdä hirvenpaskoja. Joskus tömähtää.
* * *
Johtaja, älä kompastu hirvenpaskaan syksyn liukkailla!