Vuokravirkamiesbisnes nousuun!

Ketterä on termi, joka myy. Yrityksen kuin yrityksen pitää tänä päivänä olla ketterä kuin mikä, jotta se menestyisi kuohuvilla markkinoilla ja pystyisi vastaamaan markkinoiden tarpeisiin, vaikka ne vastaisivatkin laadultaan koiran tarpeita. Ja kun nämä meidän kaupunkimmekin ovat Uuden Ajan kunniaksi ketteriä, niin miksi valtiovaltakin ei seuraisi perässä?

Entä jos valtiovallan pitäisi toimia liike-elämän premisseillä? Entä jos valtiokin voisi mennä konkurssiin tai fuusioitua? Vaikka tavallaan EU:n integraatioprosessi on ollut eräänlainen hallittu valtiofuusio ja Neuvostoliiton hajoaminen omanlaisensa hallitsematon valtiofissio, ovat ketteryys ja asiakastarvelähtöisyys valtion sisäisessä toimintamallissa ja valtiofilosofiassa täysin tuntemattomia käsitteitä.

Valtiofilosofia on tosin miehille, joiden ajatukset kulkevat omia polkujaan. Vaikea tavallisen tallaajan, vaikkei taatelia talloisikaan, on ymmärtää, miksi valtio takaa pankkeja ja maksaa niille tukia konkurssin uhatessa, mutta tavallinen yrittäjä saa mennä konkurssiin kenenkään kyselemättä – mitä nyt velkojat ja verottaja käyvät haaskalla. Ihmetystä ei vähennä se, että edellisestä pankkituesta ei ole kulunut vielä kahtakymmentäkään vuotta, ja voi perustellusti olettaa, että kvartaalijohtamisen syklien tihentyessä lunajohtamiseen tihentyy myös pankkikriisien väli.

Suomen perustuslain mukaan “Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.” Erkon sanomia lukiessa toisinaan voi vaan luulla, että valta kuuluu Suomessa puolueille ja virkamiehille. “Näin on vaikka siltä näyttää”, tapasi historian opettajani sanoa lukiossa. Olisiko näin?

Puolueet kuuluvat erottamattomana syöpänä demokratiaan, joka on länsimaisen yhteiskunnan perusta. Mutta voisiko virkamiesten ja instituutioiden toimintamallia muuttaa? Valtion tuottavuusohjelma ottaa haparoivia askeleita tähän suuntaan, mutta miksi pelata nyhertää pikkukorteilla, kun voi kerralla lyödä kuvakortit pöytään: vuokravirkamiehet hoitamaan hommat ja faksin vieressä seisojat seisomaan soppajonoihin!

Vuokratyö on kasvussa.

Yhä useammassa yrityksessä työskentelee kolmen kerroksen väkeä: johtajia, työläisiä ja vuokratyöläisiä. Ihmisen vuokraaminen, erotuksena ihmiskaupasta, on kätevä tapa vastata markkinoiden tarpeisiin. Ihmisen voi ottaa käyttöön kun sitä tarvitaan, ja heittää pihalle kun sitä ei tarvita.

Entäpä jos virkamiehet muutettaisiin vuokratyöläisiksi? Tehostuisiko yhteiskunnan toiminta, vähenisikö kitinä ja parantuisiko asiakaspalvelu. Olisivatko virkamiehet silloin todellisia kansan tarpeiden palvelijoita? Sanonta, jonka mukaan virkamies hoitaa virkaansa, voisi silloin poistua käytöstä. Tuottavuusohjelmakin saattaisi tuottaa muutakin kuin yleisönosastokirjoituksia.

Perustelen vuokravirkamiesajatuksen muutamalla käytännön esimerkillä.

“Työvoimatoimistosta työtä ei saa”

Työvoimatoimiston asiakkaiden kuvausten perusteella suuri osa työnhausta kuluu enemmän tai vähemmän mukaviin jutusteluihin byrokratian harmaannuttamien työvoimatoimiston virkailijoiden kanssa, erilaisten lausuntojen hakuun ja odotteluun ja lomakkeiden täyttämiseen. Työllistyminen on sivuseikka prosessin pyöritykseen joutuneen työnhakijan olemisessa ja olemattomuudessa, sanoopa keinotyöelinministeriö mitä tahansa.

Innovatiivisena kokeena työvoimatoimiston virkailijat voisi kaikki erottaa ja vuokrata takaisin uusilla ehdoilla. Toiminnan tehokkuuden mittariksi sopisi virkailijan asiakkaiden työllistymisprosentin suhde asiakasmäärään. Ja jos suhde olisi keskiarvoa pienempi, vaihdettaisiin vuokravirkailija uuteen.

Väitän, että näin aika kuluisi vähemmän jutusteluihin, lomakkeisiin, lausuntojen odotteluun ja työnhakuun. Enemmän aikaa saattaisi kulua työpaikkojen etsimiseen ja työnhakijoiden myymiseen asiakasyrityksiin. Näin ihmisvuokrayritykset käsittääkseni toimivat. Työvoima- ja elinkeinotoimisto olisi silloin uuden nimensä arvoinen veroineen – asiakkaita olisivat työläisiä tarvitsevat yritykset, eivätkä työtä tarvitsevat ihmiset.

Rohkeahko toimintamallin muutos ja toimintafilosofian käännös, mutta jollainhan on pystyttävä selittämään vuokratyöfirmojen menestys. Heidän asiakkaitaanhan ovat työntekijöitä tarvitsevat yritykset, eivätkä työtä hakevat osattomat.

“Katsastus”

Muistan aikanaan lapsena kuulleeni naapurin setien juttelua siitä, kuinka katsastuskonttorille mentiin hattu kourassa ja kohtelu oli täysin mielivaltaista. Nykyisin näitä juttuja ei juurikaan kuule, vaan palvelu on parantunut hurjasti, ja tarjotaanpa jopa kahviakin hylkäyslapun kera. Nykyhinnoilla tosin voisi vaatia jo pullaakin. Se, että auto menee edelleen läpi kun hitsaa läpimätien koripalkkien ulkopuolelle lappuja ja sutii verreksiä päälle, vaikka verhoilun alle jääkin mädän kantava rakenne, onkin sitten aivan toinen juttu.

Miten tällainen muutos on mahdollinen vain kahdessakymmenessä vuodessa?

Ällistyttävä muutos selittynee sillä, että katsastuskonttorit yksityistettiin ja meno muuttui täysin. Virkamiehet heitettiin pihalle, ja autonomistajista tuli palveltavia asiakkaita. Mullistuttava aatos, eikö vain?

Fiktiivinen ja faktinen esimerkki osoittavat kumpikin, että valtiovallan kannattaa pikimmiten ottaa käsittelyyn lakiehdotus vuokravirkamiehistä.

Käytännössä tämä tarkoittaisi koko nykyisen yhteiskunnan järjestämiseen ja hallinnointiin luodun koneiston purkamista ja rakentamista uudelleen. Mutta jos kerran tavoitteena on yhteiskunta, jossa kaikkea pitää voida mitata ja tehostaa, niin nykyinen staattinen toimintamalli pitää katsastaa uudelleen. Katsastusta ei läpäise tuottavuusohjelmaan verhoillut ja kauniilla eufemismeilla suditut säästönpuolikkaat. Vuokravirkamiesmallissa  virkamieskanta uudistuisi, verreksin sijaan voisi heittää vereksiä voimia sinne minne tarvitaan ja valtiovaltakin saattaisi oppia paremmin ymmärtämään kurjistuvien kansanjoukkojen asemaa.

Dynaamisuus ja ketteryys – sanat pahan päivän varalle! Myös valtiolle!

Tagged as: ketteryys, virkamies, vuokratyö