Tilanteen nollaaminen on erittäin tärkeää kaikessa kilpaurheilussa. Hyvänä esimerkkinä jalkapallo, jossa nollaamista vaaditaan jatkuvasti. Jokaisen pallonmenetyksen jälkeen on siirryttävä välittömästi hyökkäämisestä puolustamiseen. Ei saa jäädä riiputtamaan päätä ja murehtimaan tapahtunutta epäonnistumista, vaan on aloitettava puolustaminen heti ilman viivettä. Tilanteeseen parhaiten sopivalla tavalla.
Hyvän ja huonon pelaajan olennaisin ero on usein juuri tässä: Kuinka kauan nollaamisessa menee aikaa. Huono jää tuleen makaamaan, mutta hyvä jatkaa eteenpäin, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Nollaaminen ei ole pelkästään nopeaa välitöntä reagointia muuttuneeseen tilanteeseen. Sitä tarvitaan myös ottelun tauolla, jolloin valmistaudutaan toiselle pelijaksolle. Jos ollaan tappiolla, yritetään päästä tapahtuneiden virheiden yli ja aloittaa uusi erä ilman niiden aiheuttamaa painolastia. Jos ollaan johdossa, yritetään pitää jalat maassa ja lähteä toisellekin puolikkaalle nöyrästi tekemään ihan sitä omaa duunia. Ilman leijumista, haalarit valmiina kuraantumaan. Ikään kuin nollapisteestä.
Nollausta tarvitaan myös joukkuepalavereissa otteluiden jälkeen. Käydään epäonnistumiset läpi ja ymmärretään, että virheitä tekee toistuvasti kaikkein parhaatkin pelaajat. Mokaaminen jos jokin on inhimillistä. Opitaan kuitenkin kokemuksista, ettei aina langettaisi niihin samoihin sudenkuoppiin. Kerrataan onnistumiset ja ymmärretään, etteivät vastaavat ilonaiheet toteudu seuraavassa ottelussa ilman hyvää valmistautumista ja kaikkensa antamista itse pelitilanteessa. Uusi ottelu alkaa taas nolla nollasta.
Melko tarkalleen samanlaiset nollaamisen lainalaisuudet pätevät myös ihmisen arkiseen elämään. Me tarvitsemme nollaamista jatkuvasti. Nopeaa nollaamista silloin kun tilanne on päällä ja harkittua nollaamista silloin, kun luodaan suuntaviivoja eteenpäin pidemmällä tähtäimellä. Ei pelkästään tappion hetkillä vaan myös silloin, kun kaikki menee voittoisasti suunnitelmien mukaan.
Nollaamiseen tarvitaan armoa ja nöyryyttä. Molemmat perinteisiä kristillisiä hyveitä, joiden hinta-laatu suhde on edelleen kohdallaan. Armoa silloin, kun itse tai joku toinen on tehnyt väärin. Armo nollaa asian sellaiseksi, kuin sitä ei olisi ollutkaan. Nöyryyttä silloin, kun elämä näyttää kauneimpia kasvojaan. Ilman sitä seurauksena on ylpistyminen, joka sotkee elämästä rumaa. Ehkä hitaasti, mutta sitäkin varmemmin.
Jos valitset väärän tien, nollaa se ja keskity seuraavaan risteykseen. Jos sinua loukataan, nollaa se. Muuten loukkaus kasvaa suhteettoman suureksi.
Jos elämäsi on hyvää ja olet onnellinen, nollaa omahyväisyytesi kiitollisuudeksi. Nollatessa huomaa, että kaikki on lopulta vain lahjaa ja lainaa.
Ilman nollaamisen jaloa taitoa ihminen kantaa turhia taakkoja harteillaan tai vaihtoehtoisesti nostaa itsensä korokkeelle, josta putoaa väistämättä. Se mikä on ollut, se on mennyt. Ikuisesti. Siitä voi oppia, mutta sitä ei voi muuttaa. Parasta mitä sille voi tehdä, on nollata se. Ei vitostaa se, eikä kakkostaa se, vaan kerta kaikkiaan nollata se. Ilman nollaamista menneisyys estää meitä toteuttamasta nykyisyyttä optimaalisella tavalla.