- Mitä se sellainen Venäjä-osaaminen on?, kysyttiin minulta kerran kahvipöydässä.
- Jaa’a. Olisiko se sitä, ettei saa aivan heti kuonoonsa Pietarissa tai Viipurissa?
- Mutta miten sitten kaikki Venäjä-ohjelmat pystyvät estämään selkäsaunat?
Olen istunut useamman kerran iltaa suomalais-venäläisissä seurueissa, lämmittänyt saunaa ja liikesuhteita. Toisinaan kauppaa on tullut, toisinaan taas ei. Yhdistäviä tekijöitä kaupan saamiseen olen löytänyt kaksi: tähtien asennon ja suhtautumisen ihmisiin. Tähtien asennolle emme voi mitään, mutta omaan suhtautumiseemme ja maailmankuvaamme voimme aina vaikuttaa.
Me – ne
Joudun kirjoituksessani käyttämään raa’anpuoleisia yleistyksiä, mutta eivät niitä venäläisetkään kaihda. Venäläinen on tapa jakaa ihmiset kahteen luokkaan: meihin ja niihin. Ne, vieraat, muut – mitä nimeä nyt milloinkin halutaan käyttää, eivät kuulu meidän elämänpiiriimme, saattavatpa olla jopa meitä vastaankin. Sen sijaan me, meikäläiset, omat – olemme samaa joukkoa. Venäjällä on tärkeää lukeutua meikäläisiin, niin asiat sujuvat melkein itsekseen. Vieraita taas ei samaan pöytään kutsuta.
Melkein omia
“Melkein omiahan te meille olette”, sanoi minulle kerran etninen tataari Pietarissa. Suomalaisilla on Venäjällä ollut perinteisesti erikoisasema “melkein omina”, ihmisinä, joiden toimintatapa on ymmärrettävä. Mutta melkein omasta puuttuu vielä puolet, meikäläisyys.
Meidän mies
“Ei siitä mitään tule, hän ei ole meidän mies”, sanoi tuttu Petroskoista, kun pohdimme illan hämärtyessä strategioita. Oikeassahan Petroskoin mies oli, koska hommat etenivät niiden kanssa, jotka olivat hänen mielestään meidän miehiä.
Mitä tästä opimme?
Suomalaisia pidetään Venäjällä “melkein omina”, mutta oikotie onneen puolittainen meikäläisyys ei ole. Suomalaisista on nimittäin Venäjällä vähemmänkin mairittelevia stereotypioita. Puolittaisesta meikäläisyydestä voi nimittäin päästä meidän mieheksemme. Meikäläiset, meidän miehet ovat venäläisten silmissä heidän kanssaan tasa-arvoisia: luottamuksen arvoisia. Luottamus taas lähtee kunnioituksesta ja toisten tapojen hyväksymisestä – oikeasta asenteesta.
Ei “suomalaisen meikäläisen” tarvitse matkia venäläisten tapoja, vaan asenne ratkaisee.
Venäjä-osaaminen ei ole tämän sensaatiomaisempaa.