Nuorena kirjallisuudenharrastajana viehätyin aikanaan tieteiskirjallisuudesta – roboteista, avaruusaluksista, suurista tähteinvälisistä saagoista ja maailmojen sankareista. Koska 90-luvun alkupuolella lukion äidinkielen opetussuunnitelmaa ei oltu raskautettu maailmankirjallisuuden klassikoilla, pystyin valitsemaan lukemistoni itse – askeleet veivätkin kirjaston scifi-hyllyn ääreen. Ennen kaikkea miellyin Philip K. Dickin huimiin tieteiskertomuksiin.
Dickin tuotannon aiheet käsittelevät hyvin usein todellisuutta ja todellisuuden kokemista. Mistä tiedämme, onko todellisuus totta, vai onko mikään muukaan totta? Dickin antisankarit joutuvat näiden kysymyksien äärelle, kun heidän tuntemansa todellisuus osoittautuu epätodeksi, valheeksi tai kuvitelmaksi, toisinaan jopa päällekkäisten todellisuuksien ketjuksi.
Mistä voimme tietää, mikä on totta, vai onko mikään?
Emme voikaan – yhtä lailla, kuten Platonin luolavertauksen asukit näkevät maailman luolan seinälle heijastuvina kuvina, joudumme mekin tukeutumaan todellisuuden ymmärtämisessä omiin havaintoihimme. Joudumme tulkitsemaan havaintoja tiedon ja uskomustemme perusteella. Räikeäkin valhe menee läpi, kun se tarjotaan tarpeeksi uskottavana ja ihmiset saadaan tulkitsemaan valhe siten, kuin heidän halutaan uskovan.
Yritystoiminnassa räikeä valehtelu kuuluu usein pelin henkeen. Valheita tulkitaan kirjanpitorikoksina, velallisen epärehellisyyksinä, liiketoimintakieltoina ja rangaistuksina. Politiikka taas vaikuttaa viime aikojen uutisoinnin perusteella olevan pelkkää todellisuuden vääristelyä. Viimeisimmät selittelyt kertovat taas siitä, että sotkuun itsensä tahranneet ihmiset haluavat luoda oman luolansa, jonka seinälle heijastuvat heille sopivat kuvat. Heidän omassa luolassan he eivät voi tehdä mitään väärää.
Mutta haluammeko me muut mennä samaan luolaan katselemaan meille valittuja kuvia todellisuudesta? Haluamme, jos meidät voidaan ohjata sinne sopivasti viekoittelemalla tai jyräämällä – yhteiskuntajärjestyksestä riippuen.
Kriittinen havainnointi
Entä jos olemme joutuneet jo jonkin toisen luolaan ja meistä on tullut dickiläisiä antisankareita? Yritämme hapuilla maailmassa, jonka valheellisuutta emme aina tunnista. Maailmaan on luotu meille erilaisia tarpeita, meidät on saatu uskomaan erilaisiin esityksiin todellisuudesta – voimme vain hyvin heikoista merkeistä päätellä, että olemmekin maailmassa, joka ei välttämättä ole totta – vaikka siltä näyttääkin.
Käsitys todellisuudesta perustuu tulkintaamme havainnoistamme. Havainto itsessään on merkityksetön – esimerkiksi tuotemerkki, logo tai brändi – se saa merkityksensä vasta kun tulkitsemme havaitsemamme merkin. Tulkinta taas riippuu kokemuksestamme, siitä, miten meidät on opetettu havainnoimaan ja mihin uskomaan.
Havaintojen tulkinnan voimasta äärimmäinen esimerkki on eristetty Pohjois-Korea. Joukkotiedotusvälineet esittävät pohjoiskorealaiset eristetyssä mediadiktatuurissa elävinä kurjalistona, joka uskoo Pohjois-Korean olevan maailman paras maa. Me hymähtelemme havainnoille, koska todellisuutemme on eri. Samalla tavoin pohjoiskorealaisille lienee hyvin vaikea käsittää meidän maailmaamme – heidät on opetettu tulkitsemaan meidän maailmamme samanlaisena pohjois-koreana, kuin me tulkitsemme heidän maailmaansa.
Kriittinen havainnoija pystyy tulkitsemaan todellisuuksia – näkemään myös vaalirahoituksen pohjois-korean puheenvuorojen ja väitteiden takana.
Voiko kriittistä havainnointia ja tulkintaa oppia?
Voi. Kriittistä havainnointia voi, ja pitääkin oppia. Muuten olemme todellisuuksien monitasoisella ulapalla kenen tahansa armoilla.
Kriittinen havainnointi ja tulkinta voi pelastaa monen yrityksen konkurssilta, pelastaa meidät vedätykseltä ja huijauksilta ja tuoda meidät pois luolasta päivänvaloon näkemään todellisen maailman.
Kriittisen havainnoinnin ja tulkinnan oppiminen on helppoa – tarvitsee vain kysyä itseltään kaksi kysymystä:
1) Voiko tämä olla totta?
2) Haluaako joku muu tämän olevan minulle totta?
Jos joku haluaa, että tulkitsemme maailmaamme hänen edukseen, on paljon mahdollista, että taru muuttuu valheeksi, johon me voimme vain uskoa totuutena. Viestin lähettäjällä on silloin motiivi muokata todellisuuttamme, ja meidän on oltava silloin varuillamme.
Kriittisiä.