Uusi aika – vanhat kujeet. Vanhojen kujeiden vuoksi olen häivyttänyt tästäkin kirjoituksesta yritysten ja ihmisten tunnistettavuuden, mutta toivon sen kertovan jotain aikamme naurettavuudesta.
Vanhat kujeet paljastuivat, kun tuntemani ihminen soitti innostuneena ja kertoi, että nyt etsitään työntekijää juuri hänen toiveammattiinsa. “Sinun ei tarvitse olla alan rautainen ammattilainen, mutta toivomme, että kyseinen työtehtävä on kuulunut päivittäisiin rutiineihisi jo pidemmän aikaa”, siteerasi tuttavani työpaikkailmoitusta. Oikein TE-toimiston sivuilla ja kaikki. Hakuaikaakin vain vaivaiset kolme päivää.
Tuttavani lähti kiireisenä puhisten tekemään loistavaa hakemusta ja otattamaan uusia kuvia ansioluettelon somisteeksi. Ja sitten odotettiin. Kolmen päivän hakuaika meni hetkessä, mutta sitten odotettiin lisää. Ja odotettiin lisää. Ja odotimme vielä vähän. Kunnes tuttavani soitti työpaikan ilmoittaneeseen yritykseen, ja sai vastauksen, ettei häntä oltu valittu.
Odotuksen lomassa olin ihmetellyt kolmen päivän hakuaikaa ja omituisen hölliä kriteerejä eräälle saman konsernin eri tytäryrityksessä työskentelevälle asiantuntijalle. Asiantuntija tuntikin asian: “Todennäköisesti siihen on jo joku valkattu, mutta konsernin ohjeistus määrää ilmoittamaan kaikki avoimet paikat työhallintoon.”
Konsernin ohjeistus määrää ilmoittamaan kaikki avoimet paikat työhallintoon – siitäkin huolimatta, että valittavat henkilöt ovat tiedossa jo etukäteen.
Tuntemani ihminenkin on nyt valittava henkilö, koska häntä ei valittu kyseiseen tehtävään.