“Olen niin innovatiivinen!”

“Olen niin innovatiivinen”, lohkoin kerran ruokalan jonossa. ”Koko sana pitäisi kieltää lailla”, sihahti vastapäisestä kahvijonosta keski-ikäinen nainen. Innovatiivisuus ja innovaatiot ovat tämän päivän muotisanoja, joita käyttämällä niin konsultti kuin konsulenttikin voi näyttää olevansa ajan hermolla.

Innovaatioista ja innovatiivisuudesta puhutaan niin paljon, että jotain perää asiassa pitää olla. Mitä innovaatio sitten on? Siinäpä onkin visainen kysymys konsultille. Itsekin jouduin miettimään innovaatioiden perusolemusta hetken sen jälkeen, kun flamolaisten keskusteluissa heitettiin ilmoille kysymys: ”Innovaatio, mitä se paljon puhuttu innovaatio oikein on?”

Aivan täysin passé innovatiivisuus ei vielä ole. Siitäkin huolimatta, että Työ- ja elinkeinoministeriökin on avannut oman innovaatio-osaston. Mitä siellä tapahtuu, onkin sitten jo toinen asia. Vaikea on kuvitella, että virkamiehet istuvat pilttuissaan virka-ajan innovoimassa.

Mutta palataanpa kysymykseen – mitä se innovaatio ja innovatiivisuus oikein ovat? Työ- ja elinkeinoministeriön innovaation määritelmä “hyödynnetty osaamislähtöinen kilpailuetu” ei minulle auennut konkretiana, vaikka paljon innovaatio-osastoon lieneekin rahaa upotettu. Sen sijaan Suomen kielen perussanakirja on turvallinen lähtökohta määrittelylle. Suomen kielen perussanakirja antaa innovaatiolle seuraavan määritelmän: ”uudennos, uutuus; uutuustuote; teollinen t. tekninen keksintö.” Selvähän tuo, mutta mitä innovaatio tarkoittaa käytännön elämässä? Voisiko innovatiivisuus olla oivaltamista? Silloin se sisältäisi teollisten ja teknisten keksintöjen lisäksi myös humanistiset ja ehkä peräti humaanit innovaatiot.

Innovaatiota voi myös yrittää selventää lähikäsitteiden avulla, tässä tapauksessa lähikäsitteet ovat aikajatkumosta valittuja konsultin muoti-ilmauksia:

Nyt – osaaminen.
Eilen – high tech.
Toissa päivänä – know-how.
Huomenna – ketterä.

Aivan samoin kun innovaatiosta puhuttaessa, on osaaminen vaikea määritellä.

- Mitä ne siellä osaamiskeskuksessa tekevät – osaavat?
- Niin kai, mutta mitä ne oikein osaavat?

Jotain pitäisi osata, että olisi osaaja. Pelkällä osaamisella itsessään ei kovin pitkälle pötkitä.

Entä high tech sitten? Olemme jo oppineet, että on parempi puhua korkeasta teknologiasta. Mitä tämä korkea teknologia sitten on? Ilmeisesti korkeaa teknologiaa varten on kehitetty osaaminen, jotta korkean teknologian osaajat työllistyisivät. Vaan entä jos puhuttaisiinkin selkeästi vaikka prosessien osaamisesta, edes vähän konkretisoidakseni. Low tech olisi ilmeisesti sitten teräsprofiilin valssausta.

Know-how oli aikaa ennen osaamista. Joku irvileuka väänteli know-hown 80-luvulla koirattomuudeksi – nou hau, tajuuks? Sitten suomentajat ehtivät hätiin, ja alettiin puhua tietotaidosta. Varsinaista epäsuomalaista tämäkin. Yleisnimi tieto on selkeä, yleisnimi taito on selkeä, mutta niiden muodostama yhdyssana on harvinaisen läpinäkymätön. Eipä tämä tuntunut aikoinaan ketään häiritsevän.

Huomisen termi ketteryys onkin sitten aivan oma lukunsa. Yrityksen pitää olla ketterä, kaupunki on ketterä, ja yksilönkin pitäisi olla kilpailutalouden puristuksessa ketterä.

Ketterä itsessään on selkeä termi, onhan se kömpelön vastakohta. Vaikea on kyllä humanistisella koulutuksella käsittää, että miten kaupunki voi olla ketterä. Siinähän ne rakennukset jököttelevät kuin ennenkin.

Nyt kun tiedämme, mitä innovaatiot ovat, voimme pohtia hetken innovatiivisen yrityksen toimintaa. Tarkkaavainen lukija saattaa huomauttaa, että pikemminkin tiedämme, mitä ennen innovaatioita on ollut: samanlaista tietosisällöllistä kuraa. Tottahan tämä on, mutta sanakirjamääritelmällä meidän on vaan potkittava eteenpäin.

Innovatiivisen yrityksen toiminnassa oivallus voisi näkyä monella tasolla monina pieninä oivalluksina:

Reagointi

Ketteryyttä yrityksen toimintaan – kuuntele asiakkaita, kuuntele työntekijöitä, kuuntele itseäsi. Toimitusjohtajan ketteryyden uskontunnistus, ei sen vähempää. Pieni, mutta merkittävä oivallus.

Seuranta

Seurataanko innovatiivisessa yrityksessä asiakaskontaktien määrää, uuvutetaanko työntekijät eksakteilla mittareilla ja seurannan kaapuun puetulla ruoskinnalla? Innovatiivisessa yrityksessä oivalletaan seurata oleellista, eikä mittaroida mittaroinnin vuoksi metadataa.

Toimintamalli

Konsultti, siinä missä konsulenttikin rakastaa toimintamallia. Normiyrityksen toimitusjohtajan voi olla vaikea ymmärtää toimintamallia – sehän on sitä, mitä yritys normaalistikin tekee.

Normaalin tekemisenkin voi tehdä monella tavalla, ja toimintaympäristökin saattaa siinä hötäkässä muuttua. Innovatiivinen yritys tekee oikeita asioita oikean aikaa. Helppoa kuin mikä, mutta mistä oivaltaa, milloin on oikea aika muuttua?

Viestintä

Tieto ei kulje, on perinteistä valituskauraa monessa yrityksessä. Valituskaura taitaa olla sitä kuuluisaa hukkakauraa, koska meillä on perinteisten tiedonvälityskanavien lisäksi uusiakin kanavia. Voisi luulla, että pikaviestimillä tieto kulkisi entistä nopeammin.

Eihän ongelma suinkaan ole viestinnässä tiedon kulkeminen, vaan oivallus siitä, minkä tiedon pitää kulkea ja mihin.

Kylläpä tämä innovatiivisuus onkin helppoa. Yllä esittämässäni ei ole mitään uutta, innovatiivisuutta perinteisesti ymmärrettynä, vaan vanhaa kauraa uudessa pussissa. Innovatiivisuutta sekin, toki.

Innovatiivisuus ei ole sitä, että siitä puhutaan, vaan sitä, että kuunnellaan, kuullaan ja ymmärretään, ja viedään vielä ymmärretty käytäntöön. Siinäpä onkin tekemistä.

Tagged as: high-tec, innovaatio, innovatiivisuus, ketteryys, know-how, luovuus, osaaminen, viestintä