“Einmal ist keinmal.” Vai pitäisikö nykyään sanoa, että “Keinmal ist einmal.” On niin kiire, ettei olemisen perimmäisiä kysymyksiä ehdi paljoa pohtia.
Olen uuden ajan ensimmäisen kuukauden aikana törmännyt muutamaan juttuun, jotka kertovat mielestäni ajastamme jotain traagillista, koomillista ja tragikoomillista, mutta myös jotain pelottavaa. Pelottavuuden vuoksi kirjoituksessani ei ole nimiä ja olen häivyttänyt yritykset ja henkilöt tunnistamattomiksi.
Puolet työntekijöistä sairaslomalla. Syy: mielenterveysongelmat.
Tapasin hiljan tuttavani, jota en ollut nähnyt aikoihin. Keskustelumme polveili nopeasti nykyiseen taloustilanteeseen ja sen vaikutuksiin työntekijöihin. Yllättäen tuttavani kysyi minulta, että tunnenko yrityksen sejase. Vastasin myönteisesti – olin kuullut yrityksestä paljon ja tiesin sen menestyväksi. Näin ainakin luulin, mutta en tiennyt yrityksen pelottavia puolia.
Kyseinen yritys oli nimittäin tehnyt kyseenalaisen ennätyksen työntekijöiden mielen sairastuttamisessa. Yrityksen kymmenistä työntekijöistä puolet oli vuoden aikana kääntynyt työterveyshuollon puoleen mielenterveysongelmien takia. Tässä vaiheessa työterveyshuolto oli ottanut yrityksen johtoon yhteyttä ja alkanut selvittää asiaa. Syykin selvisi pian.
Tuttavani oli käynyt työhaastattelussa kyseisessä yrityksessä, mutta oli työhaastattelun jälkeen ilmoittanut, ettei ota työpaikkaa vastaan. Hän oli kulkenut haastattelijan kanssa läpi muodikkaan ja hyvin sisustetun avokonttorin, jonka karsinoissa ahkerat muurahaiset tekivät töitä. Sanaakaan ei vaihdettu, vaan pakahduttava hiljaisuus laskeutui avokonttorin karsinoiden päälle. Yhtäjaksoinen kuulumaton huokaus oli ainoa aistittavissa oleva ääni.
Miksi sitten tuttavani ei ottanut työpaikkaa vastaan? Hän kertoi aistineensa jotain epämiellyttävää ja omituista avokonttorin ilmapiirissä, mutta hän ei ollut kiinnittänyt asiaan tietoisesti huomiota. Haastattelun jälkeen hän oli hyödyntänyt sosiaalisia verkostojaan, kuten nykyään tavataan sanoa, ja löytänyt yrityksen entisiä työntekijöitä, jotka olivat kertoneet kauhistuttavia tarinoita kellotuksesta, mittaroinnista, tavoitteista ja epäinhimillisestä johtamiskulttuurista.
Kuinka pitkään yritys, jonka tärkein voimavara ovat asiantuntevat ja motivoituneet työntekijät, voi toimia menestyksekkäästi, jos talossa tulee hulluksi tehokkuuspaineiden alla? Ilmeisesti yrityksen arvo on todellakin “Einmal ist keinmal.”
Kukkuu, sinulle on sähköpostia
Sähköposti on viestintäkanavana menettänyt täysin tehonsa. Lukemani mukaan sähköpostin jatkuva vilkuilu katkaisee tietotyöläisen työpäivän keskimäärin kolmen minuutin välein, alentaa tuottavuutta ja vieläpä tyhmistää.
Kuulin erään toisen tuttavani saaneen pomoltaan perusteellisen kipakat haukut, kun asiakas oli valittanut keskijohdolle, että hänen posteihinsa tai puheluihinsa ei vastata. Ja mikä olikaan syy? Tuttavani oli ollut asiakastapaamisessa toisen asiakkaan kanssa ja kytkenyt puhelimensa äänettömälle, niin kuin hyviin tapoihin kuuluu. Tapaaminen oli venynyt, ja asiakas oli halunnut tarjota kiitokseksi vielä lounaan, josta hyvätapainen tuttavani ei halunnut kieltäytyä.
Samaan aikaan sähköpostin tyhmistyttämä asiakas oli ihmetellyt, kuinka hänen sähköpostiinsa ei vastata välittömästi, mutta puhelinvastaajan kanssa keskustelu oli tulistuttanut hänet lopullisesti. Tällä kertaa “Keinmal war einmal.” Ainakin kiire oli kova. Yllättäen tuttavalleni tuli kiire muihin hommiin.
Kukkuu, olen nyt palaverissa
Muistan, kun matkapuhelimet tulivat laajempaan käyttöön 90-luvun puolivälissä. Olin silloin pahainen lukiolainen, jolla ei itsellään ollut tarvetta puhelimeen, koska vanhempani kyllä välittivät viestit, jos kotipuhelimeen sattuivat vastaamaan minua kysyttäessä. Tiesivätpähän vanhempani puhelinsoittojen perusteella, missä seurassa poika liikkuu. Samoihin aikoihin joidenkin lukiolaisten taskuissa puhelimet alkoivat piristä tunneilla. Silloin sitä ei pidetty hyvänä käytöksenä.
Muutamaa vuotta myöhemmin olin opiskelijavaihdossa Pietarissa, ja pikkukaupungin poikana kävin ahkerasti kaikenlaisissa kulttuuritilaisuuksissa, joita Lahdessa ei ollut: baletissa, oopperassa ja filharmooniassa. Esitykset katkeilivat vähän väliä, kun kapellimestarit ojensivat katsojia, jotka eivät ymmärtäneet sulkea matkapuhelimiaan. Kännykät kun olivat silloin Venäjällä kova juttu. Mutta ei sitä pidetty hyvänä käytöksenä sielläkään.
Sen sijaan nykyisin ei ole palaveria, jossa joku ei supattaisi kännykkään olevansa palaverissa. Soittaja kiusaantuu, kun huomaa häiritsevänsä, palaverissa olevat kiusaantuvat, kun neuvottelu katkeaa. Puhelun vastaanottaja ei sen sijaan kiusaannu, vaan hän haluaa osoittaa kaikille olevansa tavoittelun arvoinen ja tavoitettavuuden olevan paheellinen hyve. Tätä pidetään nykyisin ilmeisesti hyvänä käytöksenä. Ilmeisesti on niin kiire, ettei palaverin jälkeen ehdi soittamaan takaisin.
On niin kiire, ettei ehdi tekemään mitään
Tämä on aikamme klassikko, joka ei selittelyä kaipaa. Olenpa tällaisenkin lausahduksen kuullut aikamme tietoplebeijin suusta.
Mikä neuvoksi?
Menneen ajan mainio hupilehdykkä Pahkasika esitteli ratkaisun jo numerossa 4/87 – eli yli kaksikymmentä vuotta sitten. Ratkaisu on luettavissa myös Johny Knigan vuonna 2006 julkaisemassa Pahkasika – Julmettu latriinilukemisto -kokoelmasta.
Ajat ovat toki muuttuneet, mutta Pahkasian “Vauhdikkaat Turbo-tuotteet kiireisten toimistojen tehokkaaseen ajankäyttöön” auttavat edelleen tehostamaan kiireistä ajankäyttöä, vai mitä mieltä olette?
“Kavennettu Turbo A4 -arkki nopeuttaa kirjoitustöitä.” “Turbo-tupakka lyhentää tupakanmittaisen tauon kolmannekseen entisestä.” “Turbo-nasta on kolmanneksen lyhyempi, joten nastan paineluun ei kulu turhia aikoja” “Turboahdettu johtokunnan neuvottelupöytä: suuressa organisaatiossa johtamisen komentosuhteet ja tietokanavat venähtävät ja tehokkuus kärsii. Uudessa turboahdetussa johtokunnan kokouspöydässä on neuvottelu- ja johtamistapahtumaa tiivistetty lyhentämällä pöytää.” “Valmiiksi rikottu valokopiokone säästää aikaa, koska kopiokoneen kanssa tappeluun ei mene enää aikaa.” 2000-luvun päivitysversio sisältää myös valmiiksi toimimattoman videotykin, joten aikaa ei mene videotykin ja läppärin kanssa pelleilyyn.
Kannattaa siis suosiolla unohtaa hitausliike ja tilata toimistoon turbotuotteet kohottamaan työssä viihtyvyyttä, kehittämään tuottavuutta ja parantamaan tavoitettavuutta.