“Maailmalle, maailmalle!”
“Moskovaan, Moskovaan!”, huutaa kolme sisarta Tshehovin näytelmässä Kolme sisarta. Vielä hetki sitten näin huudettiin monessa yritystoimintaa hautovassa, ohjaavassa ja kehittävässä organisaatiossa. Nyt öljyn hinnan voimakkaan laskun povataan jo horjuttavan Venäjän yhteiskuntaa, ja etabloitumissuunnitelmat, kuten kauniisti sanotaan, pyyhkiytyvät historian roskakoriin tai pakenevat Venäjän aroille. Venäjän yhteiskunnan häiriöt eivät tosin olisikaan ihme, koska Venäjällä ei ole koskaan syntynyt kansalaisyhteiskuntaa - eipä sen syntymistä ole erityisemmin haluttukaan. Viime vuosien kehityksen on voinut jopa tulkita katrilliksi poispäin kansalaisyhteiskunnasta, mutta se onkin toisen jutun aihe.
Kansainvälistyminen on silti pop. Nykyajan oraakkeli antaa hakusanaparilla “yritysten kansainvälistyminen” 114 000 osumaa. Kansainvälistymistä tarjotaan sieltä, kansainvälistymisrahoitusta tarjotaan täältä, ja tuolta saa vielä kansainvälistymissuunnitelmia. Globalisaatiokonsultteja saattaa yritykseen tunkea ovien ja ikkunoiden lisäksi myös piipusta ja kellarista.
Mitä sitten miettii yrittäjä tuskaillessaan päivittäisen yritystoiminnan kanssa, jota toisaalla kutsutaan operatiiviseksi toiminnaksi ja toisaalla työksi? Haluaako hän täyttää mutkikkaita hakemuslomakkeita kansainvälistymissuunnitelman rahoittamiseksi? Haluaako hän kurssittaa itseään kansainvälistä liiketoimintaa käsittelevällä massaluennolla? Haluaako hän istua seminaarissa kuuntelemassa muiden yritysten menestystarinoita ja altistua kansainvälitymiskonsulttien markkinointi-iskuille? No ei todellakaan.
Yrittäjällä saattaa olla hallussaan mainio tuote tai myyvä palvelu, ehkä jopa mieletön konsepti, jolle Kymenlaakso on aivan liian pieni markkina-alue. Markkinat löytyvät jostain muualta, mutta sinne löytäminen vaatii kartan ja kompassin lisäksi myös opasta.
Entä jos paperiteollisuus olisi aikanaan jäänyt toimittamaan paperirullia vain Suomen markkinoille? Eipä olisi tarvittu voimasanoja sata vuotta myöhemmin seutukunnan kouristellessa yhden teollisuusalan rakennemuutoksen kourissa. Ja jos tämän rakennemuutoksen päättyessä muutaman vuoden päästä Kouvolan seutukunnan elinkeinoelämä käpristelee vielä sisäsiittoisesti keskenään, niin kuralla on muutakin kuin kylätie.
Saatuaan rohkeat sata osumaa rohkeinkin yrittäjä saattaa perääntyä kansainvälistymisen portista takaisin kotipesäänsä. Vaikka tuote olisi hyvä, palvelu menevä ja konseptikin vielä kohdallaan, tarvitsee kansainvälistymiseen sitoutunutkin yrittäjä tukea ja apua. Maailmalle lähtevä yrittäjä, näin uskallan väittää, ei halua tuhrata aikaansa yhdessäkään seminaarissa, ei halua käännättää ja painattaa yhtään koreaa esitettä, vaan hän haluaa konkreettiset askelmerkit maailmalle pääsemiseen. Lopun hän tekeekin päättäväisenä itse.
Kuten jokainen muukin suomalainen, miettinee yrittäjäkin norsun kohdatessaan, että mitähän tuokin minusta ajattelee. Kuten jokainen humpalle lähtenyt pökkelö, niin yrittäjäkin tarvitsee opin sulavaan käyttäytymiseen maailmalle. Nimittäin kun se, mikä meilläpäin on normaalia, saattaa olla muualla rahvaanomaista, jopa törkeää käytöstä. Vaikeahan siinä on tehdä kauppoja, jos vastapuoli ajattelee, että mistähän tuokin on kotoisin.
Kulttuurintuntemuksen lisäksi kannattaa muistaa se, että kaikkea ei kannata tarjota kaikille. Niin kuin toiset tanssipartnerit ja ehkäpä toiset tanssilavatkin ovat houkuttelevampia kuin toiset, ovat jotkin markkinat kiinnostavampia kuin toiset, ja yhdenlaiset tuotteet joillekin markkinoille sopivampia kuin toisille.
Toimintakulttuurin ja muunkin kulttuurin tuntemus, oikean tanssikaverin valinta ja markkinatuntemus – tarvitaanko kansainvälistymiseen muuta? Ehkä hieman työtä, mutta se lienee tuttua kaikille yrittäjille.
Toivonkin, että uuden Kouvolan elinkeinoelämä auttaa muita yrittäjiä kädestä pitäen avaamaan ovet maailmalle.