Median on viime aikoina vallannut uutiset, jotka perustuvat huhuihin ja olettamuksiin. On surullista katsoa uutisoinnin tasoa maassamme. Toisaalta huhut myyvät hyvin, joten miksi media ei niitä tarjoaisi?
Esimerkiksi taloudessa iso uutinen oli Wincapitan suurhuijaus, jossa Aamulehti ehti ensimmäisenä kertomaan, kuinka tämä sijoitusklubi hävisi internetistä ja tuhannet ihmiset nyt kaipailevat rahojaan. En ota kantaa itse Wincapitaan vaan siihen, miten asiaa uutisoitiin.
Kaikki tieto uutisoinnissa on perustunut muro-foorumiin ja suomi24-keskustelusivuihin. Molemmat internet-sivustot toimivat samalla periaatteella. Ihmiset kirjautuvat järjestelmään sisään ja näkyvät toisille ihmisille nimimerkkien välityksellä.
Uutisoinnin lähtökohtana ovat siis internetsivut ja joukko katkeroituneita nimimerkkien taakse piiloutuvia ihmisiä, joiden taustasta ei ole mitään tietoa. He tuskin ovat alan asiantuntijoita. Vanha kansa puhuisi hevosmiesten tietotoimistosta. On niin helppoa sanoa vaikka mitä, kun ei tarvitse kantaa vastuuta sanomisistaan.
Kaikkiaan suomi24-sivuston keskustelupalsta on varsinainen runsaudensarvi. Sieltä on löytynyt ainakin pääministerin morsian ja medioille totuus.
Ilkka Kanerva joutui eroamaan ministerin pestistään lähetettyään eroottiselle tanssijalle pari sataa tekstiviestiä. Viestien kohde myi nämä viestit Hymy-lehdelle saadakseen julkisuutta. Kanervan ministerin ura kaatui siis stripparin julkisuushakuisuuteen.
Itse viestit eivät olleet pahoja, joskaan ei ministerille sopivia. Toinen asia on sitten, kuinka tervettä on lähettää pari sataa tekstiviestiä ihmiselle, josta muistaa vain rintavarustuksen. Kyllä ministerin on kyettävä tuottamaan ajatuksensa lähes metriä vesilinjaa ylempää.
Olisi toivottavaa, että ministerin esimies puuttuisi asiaan. Valitettavasti pääministerillä itsellään oli lähes samanlainen seikkailu julkisuudenkipeän naisen kanssa.
Yhtä pelottavaa kuin valtion päämiesten arvostelukyvyttömyys naisasioissa, on median kritiikittömyys saamaansa tietoa kohtaan. Uskotaan netissä liikkuvia nimettömiä kirjoittajia tai annetaan julkisuushakuisille heidän kaipaamiaan skandaaleita.
Kun medioista saamamme tieto on noin heppoista, tulee meidän hankkia tietoa itse lisää. Mutta mistä saada asioista puolueetonta tietoa?
Helpoin tapa saada tietoa on internet ja sieltä Google, joka ei vastaa mitenkään internet-sivujen sisällöistä. Päinvastoin Google näyttää niiden tiedot, jotka maksavat eniten.
Suomen tietotoimistoa eli STT:ä on totuttu pitämään puolueettomana tiedon välittäjänä, mutta myös se on sortunut tiedon myymiseen. Rahalla voi ostaa näkyvyyden STT:n palveluista, joita mediat käyttävät tietolähteenä.
Saadaksemme luotua itsellemme edes jonkinlaisen kokonaiskuvan totuudesta tulee meidän hankkia tietomme mahdollisimman monesta eri lähteestä. Ja muistaa, että puolueetonta tietoa ei ole enää. Totuus vaihtelee aina kertojan mukaan.
Kouvolan Sanomat 6.4.08