On monta tapaa yrittää johtaa ihmisiä. Heitä voi johdatella, johdattaa, suostutella, maanitella, patistella, kiristää, uhkailla tai lahjoa. Jotkut motivoivat, toiset manipuloivat. Joskus on tarkoituksenmukaista johtaa edestä, joskus takaa, joskus sivulta ja joskus keskeltä. On visiojohtamista, arvojohtamista, strategista johtamista, tavoitejohtamista, muutoksen johtamista ja on tilannejohtamista…
Ihmisten johtaminen vaatii monenlaisia kykyjä. Jossain määrin nuo kyvyt ovat opeteltavissa, mutta hyvällä johtajalla ne ovat myötäsyntyisiä. Ja mitä enemmän johdettavat osaavat, sitä neuvokkaampi pitää johtajan olla. Hänellä on oltava avaimet mahdollisimman moneen lukkoon.
Tuloksekas johtaminen alkaa vakuuttavalla vaikuttamisella ja jatkuu pitkäjänteisellä päättäväisyydellä. Ihmisten liikuttamisessa vaaditaan ajatusten myyntitaitoja, ihmissuhde- ja neuvottelutaitoja. Ja tavalla tai toisella siihen liittyy aina myös tuloksellisuuden vaatimisen taito.
Hyvistä johtajista on aina pulaa, ei johtaminen mitään helppoa ole. Kiehtovaa se kuitenkin näyttää olevan ja siksi yrittäjiä on aina riittänyt. Joku siinä houkuttaa.
“Kun kaadatte monumentteja, niin säilyttäkää jalustat, niille on aina käyttöä”
– Stanislaw Jerzy Lec
Läpi koko historian yksi käytetyimmistä keinoista pistää ihmiset liikkeelle on ollut yhteisen vihollisen nimeäminen. ”Jos juutalaisia ei olisi ollut, heidät olisi pitänyt keksiä”, kerrotaan Adolf Hitlerinkin tokaisseen. Karismallaan ja loistavilla puhelahjoillaan hän johdatteli kansansa ensin yhteistä vihollista ja lopulta lähes koko muuta maailmaa vastaan. Voittokulkua jatkui kuitenkin vain siihen asti, kunnes vastaan alkoi tulla riittävästi myös niitä, jotka eivät enää vakuuttuneetkaan hänen puheistaan. Epäonnekseen hän onnistui lopulta luomaan itsestään yhteisen vihollisen koko muulle maailmalle.
Yhteistä tämän koulukunnan johtajille on se, että vaikka he uransa alkuvaiheessa olisivatkin kansansa keskuudessa Johtajia isolla alkukirjaimella, niin ani harva heistä näyttää saavan elää onnellisena elämänsä loppuun saakka.
Toinen, edellisen johtamistyylin pikkuveli ja yhtä tuloksekas tapa on vihan lietsominen. Aggressiivisuuteen perustuvilla väittämillä kun näyttää olevan ihmisten keskellä enemmän vaikuttavuutta kuin rauhan tai rakkauden sanoilla. Motivoituminen on mitä suurimmassa määrin tunteeseen perustuva tapahtumasarja ja tunne, kuten tiedetään, on helposti tarttuvaa. Jos siis haluat toisen syttyvän, sinun täytyy ensin itse palaa. Lietso itsesi omilla ajatuksillasi vihan liekkeihin ja tartuta liekit sitten ympärilläsi oleviin, siinä varma peruskaava. Mutta muista, että jossain vaiheessa johdettavasi voivat oppia vihaamaan myös sinua niin paljon, että kärventävät sinut omissa rovioissaan.
Ihmisyhteisöissä käydään johtamispeliä koko ajan ja kaikkialla. Tässä asiassa me sosiaaliset luomakunnan kruunut emme eroa lainkaan simpansseista, susista tai muista laumaeläimistä. Vallan viidakossa suuret kalat syövät pieniä kaloja, pienet kalat hyönteisiä, hyönteiset kasveja ja mutaa, kuten viisaat kiinalaiset ovat asian ilmaisseet. Jokainen meistä pyrkii – lähtien omista tarkoitusperistään – vaikuttamaan ympäristöönsä, muokkaamaan ympärillään olevia. Me olemme osa ympärillämme vellovaa arvojärjestystaistelua.
Kaikista ei ole oikeiksi johtajiksi. Johtajan tärkeimpiä tehtäviä on halun herättäminen. Siihen tarvitaan alussa mainittuja luontaisia johtamis- ja vaikuttamiskykyjä, karismaakin, mutta uskottavuus on kuitenkin kaiken perusta. Kohtalokkaan tärkeä niin on myös suunta, johon kuljetaan. Jos johtaminen alkujaankin perustuu pelkästään johtajan vallanhimoon ja sitä seuraavaan kaikenkontrolloivaan Johtajuuteen, se lopulta tappaa johdettavien yksilöllisyyden, yrittämisen halun, hukuttaa suvaitsevaisuuden, hävittää pyyteettömän auttamisen ja näivettää lopulta niin johtajat kuin johdettavat. Mutta siellä, missä johtaminen perustuu elämän kunnioittamiseen, toisen ihmisen arvostamiseen ja kykyyn innostaa ympärillään olevia, se voi johtaa kaikki edellä mainittuihin arvokkaisiin päämääriin.
Johtajia koetellaan, pudotuspelejä käydään ja patsaita kaadetaan. Jos ei ollut johtajilla helppoa entisinä aikoina, niin eipä ole heillä helppoa täällä nykyajan keltaisessa viidakossakaan. Täälläkin johtajia kärvennetään, heidän tekemisiinsä puututaan, heidän yksityisyytensä levitetään koko kansan nähtäväksi, mutta silti heitä tarvitaan. Ja siksi ne jalustat kannattaa säästää.
Uusi, iso kotikuntammekin tarvitsee hyviä johtajia. Toivon mukaan tämän päivän ja tulevaisuuden jalustalle pyrkijät muistaisivat, että tärkeintä ei ole se, kuka kulloinkin saa pokata kunnian teoista, joilla kansan elämää pyritään kohentamaan. Tärkeämpää on etsiä ideoita ja keinoja siihen, miten nuo elämää kohentavat palvelut tuotetaan. Eikä oikeastaan sekään. Tärkeää on lopulta vain se, tuotetaanko ne palvelut.
Julkaistu Kouvolan Sanomissa 22.3.2008