- Sanopa jokin hyvä yritys!
- Hyvä yritys?
- Niin, sano jokin yritys, joka sinun mielestäsi on hyvä.
- No, onhan niitä… Siis, missä mielessä hyvä?
- Siinäpä se.
Meillä on jo pitkään ollut tapana palkita hyviä yrityksiä, kunnissa, lääneissä, valtakunnassa. Nuorkauppakamarit, kauppakamarit, yrittäjäjärjestöt ovat valinneet omia palkittaviaan. Takavuosina suhteellisen varma merkki lähestyvästä konkurssista oli presidentin myöntämä vientipalkinto.
Millainen on hyvä yritys? Kuka tekee tai ketkä tekevät yrityksestä hyvän ja miten? Kuka voi päättää, milloin yritys on hyvä?
- No, eikös se Nokia ole aika hyvä yritys.
- Miksi Nokia on hyvä yritys?
- Onhan se alallaan maailman suurin, kasvanut nopeasti, tekee hyvää tulosta…
- Sanovat, että Nokialla poltetaan ihmisiä nopeasti loppuun.
- Niin, onhan sitä sellaistakin puhetta…
- Nokian alihankkijoilla ei taida olla kovin helppoa?
- Ei varmaan. Kyllähän se kilpailu panee koville…
- Sanopa jokin huono yritys!
- Sitä Stora Ensoahan on aika tavalla morkattu.
- Miksi se on huono yritys?
- Tekihän se Amerikassa miljardien tappiot ja lakkauttaa nyt tehtaita Suomessa.
- Se on kuitenkin maailman suurin paperin- ja kartonginvalmistaja ja jo aikaisemman historiansa aikana ollut merkittävä suomalainen työllistäjä ja kansantalouden kasvattaja.
- Niin, no. Tietenkin, jos asiaa siltä kantilta katsoo…
Miltä kantilta asiaa pitäisi katsoa silloin, kun puhutaan vain yleisesti hyvästä yrityksestä – kenties jopa parhaasta? Vaikka kaikki ns. täysissä järjissään olevat ihmiset ovat tyytyväisiä siihen, että pakkolaitoskokeilu Neuvostoliitto päättyi, silti löytyy miljoonia, jotka kaipaavat tuota aikaa takaisin.
Toisen kuolema on toisen leipä – tai näin kinkkuaikana paremminkin liha ja verilätty. Miten sitten voidaan ylipäätään määritellä, mikä on hyvä. Ja mikä on hyvä yritys? Me voimme pyrkiä tekemään yrityksestämme hyvän yrityksen. Tosissamme ja vilpittömästi. Mutta mihin me oikein pyrimme, jos emme edes tiedä, millainen on hyvä yritys? Siinäpä se ongelman ydin onkin!
On aivan varmaa, että tälläkin hetkellä lukuisissa yrityksissä pyritään tosissaan tekemään ratkaisuja, joiden avulla yrityksestä saataisiin kehitettyä ns. hyvä yritys. Aivan yhtä varmaa on, että lähes yhtä monessa yrityksessä pyritään kohtalokkaasti oikaisemaan tuon päämäärän saavuttamiseksi. Oikaisemaan siten, että ei tarpeeksi selvästi ensin määritellä sitä, mikä on yhteinen näkemys hyvästä yrityksestä. Yhteiseen näkemykseen pitää pystyä sisällyttämään omistajien, johtajien, työntekijöiden, asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden, yhteiskunnan ja kaikkien muidenkin sidosryhmien näkemys hyvästä yrityksestä.
Vesittyy! Totta kai vesittyy. Ainahan kompromisseissa joudutaan jostakin luopumaankin. Maailma nyt vain on sellainen, että absoluuttisia totuuksia, joista ei tarvitse kompromisseja tehdä, on hyvin vähän. Itse tiedän vain yhden: vessapaperirullan ainoa oikea asento telineessään on se, että rullaa keritään altapäin!
Hyvä yritys ei synny sattumalta. Se syntyy monien eri tahojen yhteistyön ansiosta. Jotta tällainen yhteistyö olisi mahdollista, pitää ensin tietää, mihin ollaan menossa ja miksi. Toiminnasta pitää saada aikaan aito yhteinen näkemys!
Yhteinen näkemys
Vaikka me puhuisimme duunareiden ja omistajien kielillä, mutta meiltä puuttuisi yhteinen näkemys, olisimme vain räksyttäviä purnaajia tai ahneita saalistajia.
Vaikka meillä olisi ennustamisen lahja, vaikka tuntisimme kaikki suhdanteiden salaisuudet ja kaiken liiketaloudellisen tiedon ja vaikka meillä olisi kaikki itsevarmuus, niin että voisimme miljoonia luoda tai yrityksen pysäyttää, mutta meiltä puuttuisi yhteinen näkemys, emme olisi mitään.
Vaikka jakaisimme koko tuloksen bonuksina niitä hamuaville tai ajaa kituuttelisimme ruostuneilla Skodilla, mutta meiltä puuttuisi yhteinen näkemys, emme sillä mitään voittaisi.
Yhteinen näkemys vaatii kärsivällisyyttä ja lempeyttä. Yhteisessä näkemyksessä ei kadehdita, ei kerskuta, ei pöyhkeillä, ei käyttäydytä sopimattomasti, ei etsitä omaa etua toisen kustannuksella, ei katkeroiduta, ei muistella kärsittyä pahaa, ei iloita vääryydestä, vaan iloitaan totuuden voittaessa.
Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Vahva yhteinen näkemys ei koskaan katoa. Mutta suhdanteet vaihtelevat, markkina-alueet muuttuvat, moni tieto käy turhaksi.
Tietäminen on näet vajavaista ja ennustaminen on vajavaista, mutta kun aikaansaadaan yhteinen näkemys, monet vajavaisuudet korjaantuvat.
Kun meillä ei ollut yhteistä näkemystä, puhuimme toisiamme ymmärtämättä, meillä oli ymmärtämättömän mieli ja ymmärtämättömän ajatukset. Nyt, kun meillä on yhteinen näkemys, olemme jättäneet sen, mikä kuuluu ymmärtämättömyyteen.
Nyt kyräilemme vielä ja epäilemme toisiamme, mutta yhteisen näkemyksen saavutettuamme, voimme katsoa toisiamme kasvoista kasvoihin. Nyt näkemyksemme ovat vielä vajavaisia, mutta yhteisyyden löydyttyä ne ovat täydellisiä.
Niin pysyvät nämä kolme: pääoma, työ ja yhteinen näkemys. Mutta suurin niistä on yhteinen näkemys.
PS. Jos yllä oleva etäisesti muistuttaa ensimmäisen korinttilaiskirjeen tekstiä, se johtuu vain siitä, että tuo teksti kaikessa kauneudessaan ja ylevyydessään on tehnyt kirjoittajaan suuren vaikutuksen.