Suomella menee taloudellisesti paremmin kuin koskaan, mutta samaan aikaan me suomalaiset voimme huonommin kuin koskaan. Mikä on mennyt pieleen?
Suomen kansa oireilee pahasti, rikostilastot varsinkin väkivaltarikosten määrät kasvavat, liikennekuolemat ovat kasvussa, ihmiset ovat yksinäisiä, yms. Kaikki tämä viittaa siihen, että välinpitämättömyys on kasvussa. Emme piittaa enää laeista ja säädöksistä. Koemme, että ne eivät koske meitä.
En usko, että kukaan tietoisesti päättää olla noudattamatta näitä yhteisiä normeja. Me vain menemme eteenpäin ajattelematta. Nämä rikkeet tulevat ja menevät. Itse asiassa emme pysähdy edes ajattelemaan tehdessämme omasta mielestämme näitä pieniä rikkomuksia.
Mutta miksi otteemme on päässyt lipeämään? Ehkäpä siksi, että me otamme mallia vain isommista, näin yhteiskuntamme johtajatkin toimivat. Tuntuu siltä, että varsinkin pörssiyhtiöiden johto on yhdessä poliittisen johdon kanssa unohtanut, että valtaa ja vastuuta ei voi erottaa toisistaan.
Toisaalta tilanne tekee varkaan ja valta sokaisee. Emme vaadi ketään heistä tilille tekemistään, päinvastoin palkitsemme heitä vastuuttomasta toiminnasta. Esimerkiksi pörssiyhtiöiden irtisanoessa ihmisiä niiden kurssit nousevat välittömästi pörssissä. Paheksumme asiaa kyllä kotona television vieressä, mutta unohdamme asian jo matkalla jääkaapille.
Hyväksymme nämä oikeustajuamme vastaan olevat päätökset pienellä mutinalla. Puhumme asiasta korkeintaan toreilla ja baaritiskillä, mutta emme tee asian eteen mitään. Toisaalta miksi minä tekisin, kun kukaan muukaan ei tee.
Suomalaisilta puuttuu päämäärä. Meillä ei ole enää yhteisiä arvoja, jotka yhdistäisivät meidät ja tekisivät meistä suomalaisia.
Suomalaisuus ei näy meissä juuri mitenkään. Emme ole huolissamme menetetystä hyvinvointiyhteiskunnasta, palveluistamme, toisista suomalaisista tai yleensä mistään.
Onneksi on sentään urheilu. Se herättää meissä isänmaalaisia tunteita hetkeksi, paitsi silloin kun häviämme, jolloin usein olemme jo arvanneet tappion etukäteen.
Eiköhän olisi aika muuttaa asioita. Koska poliittisista päättäjistämme ei tunnu olevan siihen, tartutaan härkää sarvista itse. Se on helppoa, pysähdytään vain silloin tällöin ajattelemaan asioita ja pyritään käyttämään oikein toimineiden tahojen palveluita.
Itse pyrin välttämään niiden yritysten palveluita, jotka ovat mielestäni toimineet jollain tavalla väärin tai vastuuttomasti. En äänestä sanansa syöneitä politiikkoja, mutta toisaalta käyn pääsääntöisesti niissä kaupoissa, jossa olen saanut hyvää palvelua ja suosin pieniä yrityksiä, joissa ihminen on vielä ihminen.
Me voimme vaikuttaa asioiden kulkuun, kun teemme sen joukolla ja toistuvasti. Tämä on pieni protesti, mutta ison joukon toistuvasti käyttämänä se on erittäin toimiva. Samalla saatamme löytää palan kadotettua suomaisuutta, välittämisen taidon.