Kymenlaakso on suurimmalle osalle suomalaisia tuntematonta seutua. Jos pääkaupunkiseudulta kysyy Kymenlaaksosta, niin siitä tiedetään Tykkimäki, Voikkaa ja Meripäivät. Eipä juuri muuta. Kartalle maakuntamme sijoitetaan heti Joensuun yläpuolelle.
Kansanedustajana noviisi Larikka maksoi viikolla oppirahoja poliisin hallintokeskuksen sijoituspaikkakiistassa. Keskus sijoitettiin yllättäen saman puolueen konkarin Häkämiehen masinoimana Kotkaan.
Tästä voimme oppia, että on mentävä itse suoraan myrskyn silmään puolustamaan kantaansa toistuvasti, kunnes kaikki ymmärtävät, että olemme tosissamme.
Hyvänä puolena asiassa voi pitää, että Kymenlaakso sai pitää oman keskuksen. Mutta köydenveto etelän ja pohjoisen välillä on molempien syytä lopettaa. Annetaan kummallekin vuorotellen. Pääasia on, että alueelle hoidetaan annettavaa.
Edellä mainittuja asioita yhdistää Kymenlaakson puuttuva identiteetti. Meitä ei tunneta ja siksi meitä ei noteerata. Tilanne on sama, kun kävelemme kadulla, niin reagoimme ihmisiin vasta, kun näemme tutut tai mielenkiintoiset kasvot. Kun meitä ei tunneta, niin meidän täytyisi herättää mielenkiintoa saadaksemme huomiota. Mutta millä? Se jääköön kuntajohtajien päätettäväksi.
Tyypillinen virhe on huitoa sinne tänne ja yrittää kerjätä huomiota kaikkialta. Voimavaroja ei keskitetä mitenkään. Esimerkiksi matkailun ympärillä pyöri viime vuonna yli 40 hanketta. Ja suurimmaksi osaksi niiden toiminta oli päällekkäistä.
Yksi mielenkiinnon herättäjä voisi olla työpaikat. Miksi joku suuryritys sijoittaisi toimipaikkansa tänne, ehkä tukirahojen toivossa? Muuta syytä on toistaiseksi vaikea löytää, sillä aktiivinen yritysjohto näkee, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan.
Kymenlaaksossa kauppa käy paremmin, jos toimii muualla. Alueorganisaatiot eivät usko alueen yrityksissä olevaan ammattitaitoon ja palvelut ostetaan muualta. Sinänsä koominen tilanne, sillä tiedän liudan paikallisia yrityksiä, joiden osaamista ostetaan pääkaupunkiseudulle, mutta kauppa ei käy Kymenlaaksossa.
Konkreettisena esimerkkinä paikallisten yrittäjien väheksymisestä oli Erä-messuilla Pioneeripuistossa toimivien yrittäjien sulkeminen messualueen ulkopuolelle. Etenkin Pioneeriravintolan jääminen aidan toiselle puolelle ihmetytti messuvieraita.
Arvostammeko omaamme lainkaan? Vähättelemme kaikkea ympärillämme olevaa, aivan turhaan. Täällä on paljon osaamista. Seutukunta on viihtyisä ja täällä on melko mukava olla ja asua. Meillä on kaunis luonto ja eteläisen Suomen mahtavin joki, kaunis Repovesi ja paljon muuta. Täällä ihmiset ovat suhteellisen välittömiä ja ainakin heihin saa katsekontaktin toisin kuin Helsingissä.
Meidän tulisi olla ylpeitä kotiseudustamme ja tukea sen toimintaa kaikin tavoin. Esimerkiksi kertomalla sen erinomaisuudesta kaikille, jotka jaksavat kuunnella. Positiivinen toistuva viesti saa usein aikaiseksi imun, joka mahdollistaa vaikka mitä.