Niin järjettömältä kuin se tuntuukin, järjen puhuminen ihmiselle on usein aika järjetöntä! Joskus varhaisessa kouluiässä minua rupesi pohdituttamaan eräs asia: Miten eri sanomalehtien lukijat saivat aina omasta lehdestään juuri sen oikean tiedon maan ja maailman asioista, vaikka samat asiat oli muissa lehdissä käsitelty aivan eri tavoin.
Kommunistit saivat juuri sen oikean tiedon kommunistien lehdistä, keskustalaiset keskustalaisten lehdistä, demarit demarien jne. Pohdin, että jos samasta asiasta annetaan kahdessa eri lehdessä aivan vastakkaista tietoa, niin vähintään toisen näistä lehdistä on oltava väärässä. Eikö silloin käy niin, että väärässä oleva lehti valehtelee omaan aatemaailmaansa kuuluville ihmisille? Valheellako tätä maailmaa hallitaan?
Varmaan noinkin, mutta myöhemmin olen kyllä ajatellut, ettei asia aivan näin yksinkertainen ole. Maailmasta taitaa löytyä aika vähän ns. absoluuttisia totuuksia. Ihminen näkee sen, minkä haluaa nähdä, kuulee sen, minkä haluaa kuulla, uskoo siihen, mihin haluaa uskoa ja tietää sen, minkä haluaa tietää. Kunnon muslimi uskaltaa kirkkaasti lyödä vetoa vaikka kaikista neljästä vaimostaan, että on vain yksi jumala Allah ja Muhammed on hänen profeettansa. Tosikristitty amerikkalainen fundamentalisti on niin varma Jeesuksen sanomasta ”Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi”, että räjäyttää aborttiklinikan lääkärin taivaan tuuliin.
Usko on valtava voima. Ihminen saa tarvittaessa itsensä uskomaan miltei mihin tahansa. Jos järki ja usko rupeavat kamppailemaan keskenään, ei urheiluselostajien kieltä käyttääkseni järjellä ole siinä kisassa mitään jakoa. Ja kuitenkin me jatkuvasti vetoamme järkeen: ”Tulkaa nyt järkiinne…, Täytyy toivoa, että terve järki voittaa…, Eikö tämän nyt pitäisi olla aivan järkeenkäypä asia” jne.
{quotes}Niin kauan kuin esimerkiksi työyhteisöjen ongelmia pyritään ratkomaan vetoamalla pelkästään järkeen, ei ole syytä odottaa kovin hääppöisiä tuloksia.{/quotes}
Se järki, johon vedotaan, on aina vetoajan päässä, ei yhteistä omaisuutta. Muilla on toisenlaista järkeä ja sitä riittää. Järkihän on ainoa asia maailmassa, jota jaettaessa kukaan ei tunne jääneensä kaveriaan huonommaksi.
”Mitä enemmän olet oikeassa, sitä enemmän olet väärässä” kuvaa hyvin useita työyhteisöjen konfliktitilanteita. Mitä enemmän minulla on järkeenkäypää tietoa jostakin asiasta, sitä varmemmin tiedän siitä totuuden ja sitä vakuuttuneempi olen, että erimieltä olevat ovat väärässä. Mitä varmempi olen siitä, että he ovat väärässä, sitä vähemmän kiinnitän huomiota heidän perusteluihinsa. Ja sitä todennäköisemmin minulta jää huomaamatta, että asiasta voi olla toisenkinlainen totuus kuin se, minkä minä olen omaksunut.
Järjettömältähän se tuntuu, mutta ehkä joskus olisi hyväksi heittää järki vähäksi aikaa narikkaan ja heittäytyä täysillä todistelemaan itselleen, kuinka oikeassa vastapuoli onkaan. Eihän sitä tiedä, vaikka sieltä löytäisi jonkinlaisen järjenhivenen. Pikkuriikkisen korkeintaan, mutta kuitenkin.
Helppoa tällainen ei ole, mutta me tiedämme, että ihminen voi kehittyä. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen, jos joku, osasi olla varma mielipiteistään. Mutta niin vain pehmeni hänkin ikää myöten. Nuorempana hän oli kertomansa mukaan aina varma mielipiteittensä oikeudesta. Vanhempana hän joutui kuitenkin toteamaan, että asioilla on kuin onkin kaksi puolta: on se hänen puolensa ja sitten se väärä puoli!