Tauti on huomaamaton, mutta vaarallinen. Se alkaa vähän sen jälkeen, kun kesä on puhjennut kukkaan. Siitepölykausi on loppunut, allergikot ovat lakanneet pärskimästä. Nyt alkaa vilkuilu kalenteriin – se on aivan pian.
Juhannus.
Juhannuksesta on tullut mystinen hetki, jolloin koko Suomi seisahtuu. Juhannuksen jälkeen ei ole palaverin paikkaa. Jo kesäkuun alussa aletaan lykkäämään asioita – ei ole mukamas aikaa enää mihinkään. ”Palataan tähän lomien jälkeen.” ”On niin tiukka aikataulu, ettei voi tehdä mitään.”
Aivan kuin koko maa pysähtyisi juhannukseen, ihmiset katoaisivat ulkoavaruuteen ja kaikki muuttuisi neutronipommin jälkeiseksi autiomaaksi.
Näin ei vain käy. Muu maailma jatkaa elämäänsä. Kauppaa tehdään, tapaamisia sovitaan, muu maailma ei pysähdy suomalaiseen juhannukseen.
Ihmiset tarvitsevat lomaa, se on selvä. Hyvä organisaatio ei silti voi lamaantua ihmisten lomaan. Ajatus siitä, että jo kesäkuun puolessa välissä voi lakata kaiken tekemisen ja lykätä sen lomien jälkeiseen aikaan, on vaarallinen. Maailma kun ei pysähdy, joku muu tekee kauppaa.
Lomien jälkeen iskee toinen tauti. Lomien aikaan on kerääntynyt niin paljon hoitamattomia asioita, että kaikki aika menee niiden hoitamiseen. Taaskaan ei ehdi tekemään mitään, että katsotaan vähän myöhemmin.
Siitä ei olekaan pitkä aika joulun välipäiviin, ja kohta onkin jo juhannus.