- Kiitos suomalaiselle vaateteollisuudelle, iloitsee venäläisäiti kun hänen lapsensa leikkii pihamaallamme lumessa. Lapsen asusteissa vilkkuu tunnettuja suomalaisia tuotemerkkejä. Olen perehtynyt isäksi tultuani suomalaisten lastenvaatteiden valmistukseen, ja tiedän että lapsi on puettu asuun, jonka valmistanut yritys kertoo sivuillaan suunnittelevansa tuotteensa Suomessa “tehtaalla”, mutta teettävänsä ne Kiinassa. Kehuvatpa vielä vastuullisuuttaan.
En halua pahoittaa äidin iloa. Antaa hänen luulla vielä hetki, että suomalaisina pidetyt suomalaiset tuotemerkit olisivat vielä Suomessa tehtyjä. Kyllä hän aikanaan huomaa ”Tehty maailman toisella laidalla”-tekstit.
Joitain kuukausia myöhemmin istun helsinkiläishotellin aamusaunassa. Seuranani on kaksi leppoisista löylyistä nauttivaa venäläismiestä. Kuuntelen heidän keskusteluaan ääneti, ajattelen poimivani muutaman uuden venäjänkielisen sanan. Aikansa istuttuaan miehet innostuvat viimein löylynheittoon. En malta olla hiljaa, vaan letkautan pitäneeni heitä ruotsalaisina tai saksalaisina onnettoman löylynheiton perusteella.
Keskustelu viriää.
Miehet kertovat tuovansa Suomesta tekstiilejä. He mainitsevat tuotemerkkejä, joiden tiedän olevan Suomessa tehtyjä. Kauppa käy Pietarissa: asiakkaat haluavat maksaa Suomessa tehdyistä tuotteista. Mainitsevatpa miehet myös yhden tuotemerkin, joka on siirtänyt osan tuotannosta Kiinaan.
- Se on huono juttu. Emme halua ottaa sellaisia tuotemerkkejä myyntiin. Ne eivät kiinnosta meidän asiakkaitamme, miehet toteavat ykskantaan.
Minulla ei ole kokemusta tekstiilikaupasta Venäjälle. Mutta konepaja- ja elintarvikemaailmassa olen törmännyt samaan ilmiöön kuin hotellin saunassa: venäläinen muistaa aina kysellä. Kenen tekemä? Missä tehty?
Suomessa suunniteltu, mutta Aasiassa ommeltu vaatekappale ei tyydytä venäläistä vaativaa ostajaa. Paitsi jos hän kuvittelee ostavansa suomalaista. Samalla tavoin Suomessa suunniteltu, mutta Pietarin liepeillä hitsattu konepajatuote ei ole venäläisen ostajan mielestä luotettava. Venäläinen ei luota omaan teollisuuteensa. Ostaja sanoo suoraan, että suomalaista toimittajaa hän voi uskoa kun tämä sanoo, että laite toimii kuin on luvattu.
- Meikäläisistä toimittajista en mene takuuseen.
Vähittäismarkkinat ovat täynnä Aasiasta tulevia väärennöksiä. Niihinkään ei voi luottaa. Vain Suomessa tehtyyn tuotteeseen voi luottaa.
Miksi idänkaupan paluusta unelmoivat suomalaisyritykset lyövät itseään jalkaan siirtämällä tuotannon pois Suomesta?