Tokkopa on toista yhtä helppoa keinoa hankkia kilpailuetua Venäjän kaupassa, kuin opetella venäjää. Tätä on monen suomalaisen vaikea ymmärtää, niin hyvin suomalainen peruskoulu käytännössä suppeine kielivalikoimineen on meidät saanut pakkoenglannistettua ja -ruotsinnettua.
Käytännön esimerkkejä venäjän kielen ylivallasta Venäjän kaupassa on useita:
- Neuvottelut käydään poikkeuksetta venäjäksi.
- Liikekirjeenvaihto käydään venäjäksi.
- Markkinointimateriaalit pitää muokata venäläisiksi ja kääntää venäjäksi.
- Sopimukset pitää tehdä venäjäksi, tai ne eivät ole Venäjällä päteviä.
- Venäläisten liikemiesten kanssa seurustellaan venäjäksi.
Miksi? Vastaukseksi sopii 80-luvun ala-asteen opettajan universaali totuus: ”Se vaan nyt on niin.” Suurvallassa elävän suuren kansan ei tarvitse osata muita kieliä. Suomalaisen tehtävä on osata venäjää.
Suomalaisten sinnikkyys yrittää käyttää englantia on hämmästyttävää. Oiva esimerkki on markkinointitutkimus, jota eräs suomalainen konsultti yritti tehdä Venäjällä sähköpostitse ja englanniksi. Hän ei saanut tutkimukseensa yhtään vastausta. Saattoi syy olla sähköpostissakin.
Yhtä hämmästyttävä esimerkki on Venäjälle lähtevän neuvottelijan asenne: ”Jos tulkkia ei ole saatavissa, on neuvottelut käytävä englanniksi.” Entä jos vastapuoli ei osaa sanaakaan englantia?
Venäläiset eivät nimittäin englantia osaa. Tällä olettamalla ei ainakaan koskaan ole väärässä. Toki Venäjällä on lukuisia täydellistä tai edes välttävää englantia puhuvaa ihmistä, mutta enemmän yrityksissä on täysiä ummikoita. Tee nyt siinä sitten kauppaa.
Venäläisten englannintaidosta, tai lähinnä sen itsearvioinnista, kertoi paljastavimman anekdootin eräs ruotsalainen kauppamies. Hän oli palkannut yritykseensä venäläistä henkilökuntaa, ja yhtenä vaatimuksena oli ollut englannin taito. Hakijoiden CV:t olivat vakuuttavia: kaikki osasivat mielestään sujuvaa englantia. Työhaastattelut olivat kuvaavia. Ruotsalainen aloitti:
- How do you do?
- Höh?
Mutta niin hämmästyttävää on venäläistenkin sinnikkyys käyttää venäjää.
Tilaan säännöllisesti kuljetuspalveluita venäläiseltä yritykseltä. Muuan ystäväni tuntee yrityksen ja on sitä suositellut. Palvelu on pelannut: meidät on tuotu ja viety erittäin säntillisesti. Hinnatkin ovat kohtuullisia. Yrityksellä on valuuttatili ja se laskuttaa euroissa.
Mutta: laskun saan aina venäjänkielisenä, vaikka pyydän sen joka kerta englanninkielisenä. Sen jälkeen käydään seuraava keskustelu:
- Tarvitsen englanninkielisen laskun.
- Valitettavasti me emme osaa englantia.
- Tarvitsen siitä huolimatta englanninkielisen laskun.
- Valitettavasti me voimme kirjoittaa laskuja vain venäjäksi.
- Suomalaiset pankit eivät hyväksy venäjänkielisiä laskuja.
Ulkopuoliseen auktoriteettiin ja sen aiheuttamaan voimattomuuteen vetoaminen toimii. Saan englanninkielisen laskun noin viidessä minuutissa. Mutta keskustelu käydään aina.
Toinen esimerkkini on nuorten yrittäjien tilaisuudesta, joka oli nimeltään kansainvälinen. Paikalle oli järjestetty tulkkauskin. Silti jokainen pienryhmätilaisuus, englanniksikin pidettävä alkoi kysymyksellä:
- Osaavatko kaikki venäjää? Tarvitseeko kukaan tulkkia?
Ja vastauksia odottamatta alkoi venäjänkielinen vilkas puheensorina.
Vieressäni istui nuori virolainen johtaja, vielä sitä ikäluokkaa, joka oli lukenut koulussa pakkovenäjän. Hän puhui venäjää suurin piirtein yhtä hyvin kuin minä ruotsia: Jag heter Peter, ja vaihtoi sitten sujuvaan englantiin.
- Samanlaista se on täällä joka paikassa: olin vasta Kaliningradissa baltialaisessa konferenssissa, jonka piti olla englanninkielinen. Venäjää siellä vaan puhuttiin.
Ihailin virolaisen tyyneyttä: ei hän ymmärtänyt nopeatempoisesta bisnesvenäjästä neuvostoaikaisella kouluvenäjällään juuri mitään, mutta sitkeästi hän istui kuuntelemassa.
Kolmas esimerkkini on sekin kuvaava: olen saattanut yhteen suomalaisia ja venäläisiä yrittäjiä. Muutaman kerran venäläinen yrittäjä on vakuuttanut, että kyllä heillä englantia osataan.
Suomalainen lähetti sähköposteja. Vastauksia ei tullut. Suomalainen ihmetteli. Lähetin yritykseen viestin venäjäksi. Sain heti vastauksen, tosin englanninkielisistä sähköposteista ei ollut sanaakaan.
Venäjä toimii siis venäjäksi.