Aikanaan 90-luvulla Pietarissa opiskellessani viinaa sai lähes jokaisesta kadunkulmasta. Joka kolmannella vastaantulijalla oli seuranaan olutpullo. Asuntolastakaan ei tarvinnut kuin kävellä kadun toiselle puolelle, jossa sijaitsi lähin 24 tuntia vuorokaudessa alkoholijuomia myynyt lafka.
Lafkassa asioidessani poikkeuksetta joku vanhempi herrasmies asiakaskunnasta tunnisti minut suomalaiseksi ja kysyi, koska Suomessa puretaan kieltolaki. Turha oli selitellä, että kieltolaki oli lakannut jo 30-luvulla. Kysymys toistettiin, koska ilmiselvästi kysyjä ajatteli, etten ollut ymmärtänyt kysymystä. Niin pitkä oli suomalaisen votkaturistin jättämä jälki.
Sittemmin ajat ovat muuttuneet. Kymmenessä vuodessa on tapahtunut muutos: enää ei kadulla juoda olutta.
- On laki. Nyt kadulla juovat vain ne, joilla ei ole muutenkaan mitään väliä, ystäväni valistivat minua kun päivittelin kuivuneita katuja Petroskoissa Kivatshu-ravintolassa.
Kaikki suomalaiset eivät ole tätä muutosta vielä huomanneet. Kuulemistani suomalaisten alkoholinkäytöstä kertovista venäläisistä tarinoista suosikkini on pahanilkinen juttu suomalaisen yrittäjädelegaation johtajasta, joka oli kuukahtanut juopumukseltaan päivällispöytään ja dipannut nenänsä borssiin. Tapaamiseen varta vasten tulleet venäläiset nuoret yrittäjät olivat suuttuneet ja kävelleet saman tien ulos.
Ei venäläisillä liikemiehillä ole varaa munata tapaamisia alkoholilla tai maata aamuisin krapuloissa. 80-luvun alkoholinkäyttö, josta esimerkiksi Ilmari Susiluoto kertoo kirjassa Venäjä – jättiläinen tuuliajolla, on mennyt muodista kuten kasku, jossa kyseltiin milloin vanhat hyvät ajat koittavat? – Ne menivät jo. Liike-elämässä ei ole aikaa juopotteluun.
Ei pidä silti ajatella, että votkan kulutus olisi Venäjällä aivan tyystin tyrehtynyt. Kaukana edistyksestä, tiettömällä maaseudulla on kyliä, joissa ihmisillä ei ole tulevaisuudennäkymiä, mutta onpahan votkaa. Lieneekö suomalaisesta yrittäjädelegaatiosta kertovan anekdootin päähenkilö ollut matkalla tällaiseen kylään?
Liike-elämässä votkalaseihin törmää silloin tällöin. Esimerkiksi suomalaisia kummastuttavasta alkoholinkäytöstä käy suomalaisen asiakkaani jälleenmyyjäyritykselle pitämämme koulutus.
Koulutus pidettiin venäläisesti: ensin suomalainen asiantuntija puhui, sitten venäläisen yrityksen pääjohtaja esitti asiasta näkemyksensä ja selvensi asiaa alaisilleen. Vasta sitten venäläiset myyjät tekivät kysymyksiä. Välillä pidettiin tupakkatauko.
Pääjohtaja ei polttanut, joten hän kutsui suomalaiset omaan huoneeseensa, johon oli katettu suolapalaa ja votkapaukut. Otettiin pienet, syötiin läskiä tirsuvaa makkaraa ja puhuttiin bisneksestä. Mutta yhden paukun jälkeen jatkettiin taas töitä, eikä kukaan humaltunut.
Kokenutkin suomalainen liikemies saattaa muuttua taaperoksi ylittäessään rajan. Venäläiseen alkoholinkäyttöön johdattelevat muutamat helposti omaksuttavat muistisäännöt:
- Älä juo ennen tapaamisia.
- Venäläinen tarjoaa samalla ystävyyttä, yhteistyötä ja ryypyn. Ota ne vastaan.
- Vain alkoholistit kaatavat itselleen.
- Lounaalla on ok juoda väkeviä.
- Älä unohda maljapuhetta.
- Älä unohda suolapalaa ryypyn jälkeen.
- Älä humallu. Ainakaan paljon.
- Olut ilman votkaa on kuin heittäisi rahaa tuuleen.