”Pidän puhumisesta”, sanoi muuan mies. Sitä ei tosin voinutkaan olla huomaamatta hänen jorinaansa kuunnellessa. ”Minkä ylipäänsä voi sanoa, sen voi sanoa selvästi, ja mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava”, on puolestaan itävaltalais-englantilainen Ludwig Wittgenstein todennut.
Meidät suomalaiset on opetettu latteuksiin, joiden mukaan mies ei puhu eikä pussaa – onpa esitetty vertailuja puhumisen, vaikenemisen ja jalometallien arvostuksestakin. Ehkäpä nämä käsitykset eivät aivan vääriä olekaan, koska myös arvostetut ulkomaalaiset kielenkäytön tutkijat, kuten Paul Grice, ovat olleet asiasta samaa mieltä. Gricestä lisää hieman myöhemmin.
Konsulttikieli
Liike-elämässä törmää usein konsultteihin, jotka elävät puhumisellaan. Komeasti strategioista, missiosta ja synergiasta visionäärisesti puhuvien, monisanaisten konsulttien anti vain on usein vähän kuin keisarin uudet vaatteet – yritysten työntekijät, yritysjohdosta puhumattakaan ei ole uskaltanut tai ymmärtänyt todeta ääneen, että ”liiketoimintaympäristöä uudistava, merkittäviä synergioita havainnut ja asiakaslähtöisiä prosesseja omalla panoksellaan kehittänyt” konsultti ei ole ollut palkkionsa väärti, vaan kumiseva vaski. Bullshit-bingoa on sitten pelattu seminaareissa ja yrityksen kehittäminen on jäänyt paljaan puheen tasolle, kas kun paljas puhe itsessään ei vaadi kovaa työtä, vaan se kumpuaa ajatuksen vuosta.
Konsulttikieli on tyhjänpuhumisen ehkä pisimmälle viety muoto. Kokeilkaapa joskus haastaa kaunispuheisia konsultteja avaamaan puheidensa merkitystä. Kuinka usein käy ilmi, että heillä on vaikeuksia selvittää omaa asiaansa ja käyttämiään termejä? Tässä tyhjänpuhujakonsulttien kannattaisi ottaa oppia teoreettisesta filosofiasta ja filosofian historian suurista systeeminrakentajista, jotka ovat kukin rakentaneet ja perustelleet oman käsiteavaruutensa.
Tikusta asiaa ja asiat takussa
Tärkein kärkeen – näin opetettiin kielen ilmiöitä käsittelevällä kurssilla. Tärkein kärkeen on hyvä periaate, ja onhan se myös länsimaisen tiedonvälityksen kulmakiviä. Entä jos tärkeintä ei ole, vaan puhujalla on epämääräinen joukko epämääräisiä argumentteja, joita hän viljelee hämärin sanakääntein? Jo Aristoteles Retoriikan perusteissaan määritteli, että hyvän puheen tulee olla selkeää ja ymmärrettävää. Helppo ja selkeä muistisääntö noudatettavaksi, mutta vaatii puhujalta kovaa työtä.
Helppo muistisääntö on sekin, että ihminen muistaa kolme asiaa. Selkeys ja ymmärrettävyys kärsivät, jos puheeseensa ottaa enemmän kuin kolme kohtaa. Tämän käänteinen sääntö on myös helppo muistaa, mikäli puhuja aikoo saada asiansa takkuun, kuulijat epätietoisiksi ja luoda sumeita tulkintoja.
Käsitteet kieroon
Viittasin jo aikaisemmin filosofien vahvuuteen käsitteiden määrittelyssä. Selkeästi määritellyt käsitteet, eli merkit, niiden tarkoitteet ja tulkinta peirceläistä semiotiikkaa mukaillakseni ovat myrkkyä tyhjänpuhujalle. Merkkien hämärät tarkoitteet ja vielä epäselvemmät tulkinnat katkaisevat tarinankerronnan ja tekevät puheesta vaikeasti ymmärrettävää. Toisaalta sumeus tarjoaa puhujalle loistavan mahdollisuuden kehuskella omilla näennäisretorisilla taidoillaan ja älyllisellä ylivertaisuudellaan.
Semiotiikkaa selvemmin selkeästi määriteltyjen käsitteiden, tarkoitteiden ja määrittelyjen voima tulee ilmi terminologian teoriassa, johon perehtymistä suosittelen kaikille tyhjänpuhumisesta kärsiville.
Selkeän tarinankerronnan voima
Saksalaisen sananlaskun mukaan kaikki kuuntelevat, kun puhut rahasta. Retoriikan kannalta on parempiakin keinoja kiinnittää kuulijan huomio. Tällä palstalla Juni Vainio on käsitellyt Barack Obamaa hyvänä esimerkkinä puhuttaessa selkeän tarinankerronnan voimasta. Selkeä ja ymmärrettävä tarinankerronta, loogisesti etenevä juttu tempaisee kuulijan mukaansa. Entä kun tyhjänpuhujan juttu kulkee epäselvästi ja epäloogisesti polveillen, eikä hän tarkoituksellisesti kunnioita kuulijaansa? Silloin syntyy vaikutelma siitä, että ”hän puhuu aina asiaa, vaikkei siitä selvää saa”.
Gricen maksiimit
Lopuksi luettelen vielä Gricen maksiimit. Ne sopivat sujuvan viestinnän perusperiaatteiksi kaikille, paitsi tyhjänpuhujille.
Laadun maksiimi
- kerro vain se minkä tiedät todeksi
- älä kerro sellaisia asioita, jotka eivät ole luotettavia
Määrän maksiimi
- kerro vain se, mikä on tarpeellista kyseisessä kommunikaatiotilanteessa
- älä kerro ylimääräistä
Tärkeyden maksiimi
- kerro vain siitä, mikä liittyy aiheeseen
Tavan maksiimi
- älä kerro asioita monimutkaisesti ja moniselitteisesti
- kerro lyhyesti ja selkeästi
Kuten huomaatte, noudattamalla Gricen maksiimeja meitä ymmärretään helpommin ja paremmin, kuin tyhjänpuhujia. Mutta silloin joudummekin puhumaan asiaa, ja se onkin jo toisen jutun aihe.