Demokraatti Barack Obamasta on tulossa ensimmäinen musta amerikkalainen Valkoisessa Talossa.
Tärkein syy hänen suosiolleen on hänen ylivertainen kykynsä ilmaista itseään puheen avulla. Hän on yksi aikakautemme parhaista puhujista, kenties paras. Ajatuksiltaan hän on kuin yhdistelmä Franklin D. Roosefeltia, John F. Kennedyä ja Martin Luther Kingiä.
Hän on tämän päivän todiste sujuvan ja selkeän tarinankerronnan voimasta. Hänen puheessaan yhdistyvät yksinkertaisuus, monikerroksisuus ja läsnäolo ainutlaatuisella tavalla; ominaisuus, joka tekee hänestä erilaisen; taito, joka ihmiskunnan historiassa on suotu vain hyvin harvoille.
Tässä suomennettuna hänen voittopuheensa valtavalle ihmisjoukolle kotikaupungissaan Chicagossa 4. marraskuuta 2008. Se johdattaa meidät samalla sekä Amerikan nykyisyteen että historiaan.
Voit seurata puhetta myös tästä linkistä
Käännös: Juha Vainio
—————-
Barack Obama:
MUUTOS ON TULLUT
Jos joku vielä suhtautuu epäillen siihen, että Amerikka on paikka, jossa kaikki on mahdollista, tai pohtii, onkohan maamme perustajien unelma enää meidän päivinämme hengissä, tai joka vielä kyseenalaistaa demokratiamme voiman, olkoon tämä ilta hänelle vastaus.
Sen vastauksen ovat antaneet jonot, jotka venyivät koulujen ja kirkkojen ympäri, ihmisketjuina, jollaisia tämä kansakunta ei ole ennen nähnyt. Sen vastauksen antoivat ihmiset, jotka odottivat vuoroaan kolme tuntia, neljä tuntia, monet heistä ensimmäistä kertaa elämässään, sillä he uskoivat, että tämän kerran täytyy olla erilainen; että juuri heidän äänensä voisi tehdä siitä erilaisen.
Se on vastaus nuorilta ja vanhoilta, rikkailta ja köyhiltä, demokraateilta ja republikaaneilta, mustilta, valkoisilta, latinalaisamerikkalaisilta, aasialaisilta, syntyperäisiltä amerikkalaisilta, homoilta, heteroilta, vammaisilta ja terveiltä. Amerikkalaisilta, jotka lähettivät maailmalle viestin, että emme koskaan ole olleet vain joukko yksilöitä, tai kokoelma punaisia ja sinisiä osavaltioita: Me olemme – ja tulemme aina olemaan – Amerikan Yhdistyneet Osavaltiot.
Se vastaus johti ihmiset, joille niin monet kyynisyyteen ja pelokkuuteen taipuvaiset ovat koko ajan ääneen epäilleet mahdollisuuksiamme, asettamaan kätensä historian kaarelle ja taivuttamaan sen taas kerran kohti toivoa paremmasta päivästä.
Tätä on odotettu pitkään, mutta tänä iltana – sen ansiosta, mitä tänään teimme, näissä vaaleissa – juuri tällä hetkellä, muutos on tullut Amerikkaan.
KUMPPANIT MATKALLA
Hieman aikaisemmin tänä iltana sain hyvin ystävällisen puhelun senaattori McCainilta. Hän on käynyt pitkän ja kovan taistelun tässä kampanjassa, mutta vielä pidemmän ja kovemman taistelun hän on käynyt taistellessaan rakastamansa maan puolesta. Hän on uhrautunut Amerikan puolesta tavalla, jollaista useimmat meistä eivät voi edes kuvitella. Me olemme parempiosaisia niiden palvelusten vuoksi, jotka tämä rohkea ja epäitsekäs johtaja on puolestamme tehnyt.
Onnittelen häntä, onnittelen kuvernööri Palinia, kaikesta, mitä he ovat saavuttaneet, ja odotan mielenkiinnolla päästä työskentelemään heidän kanssaan, kun käymme elvyttämään uudelleen henkiin tämän kansakunnan uskoa tulevina kuukausina.
Haluan kiittää matkakumppaniani. Miestä, joka valtavalla sydämellä on käynyt tätä kampanjaa. Hän on puhunut niiden miesten ja naisten puolesta, joiden kanssa hän varttui Scrantonin kaduilla ja joiden kanssa yhdessä hän matkusti junalla kotiin Delawareen. Haluan kiittää Yhdysvaltojen tulevaa varapresidenttiä, Joe Bideniä.
Ja en seisoisi täällä tänä iltana ilman sitä herpaantumatonta tukea, jota olen saanut 16 viime vuoden ajan parhaalta ystävältäni, perheemme peruskiveltä, elämäni rakkaudelta, kansakunnan tulevalta ensimmäiseltä naiselta, Michelle Obamalta.
Sasha ja Malia… rakastan teitä molempia enemmän kuin voitte kuvitella. Te olette ansainneet uuden koiranpennun, jonka viemme mukanamme Valkoiseen Taloon.
Ja tiedän – vaikka hän ei enää olekaan keskuudessamme – että isoäitini katselee tätä, yhdessä perheen kanssa, perheen, joka teki minusta sen, mikä olen. Ikävöin heitä tänä iltana, tietäen, että velkani heille on mittaamaton. Siskoni Maya, siskoni Auma, kaikki muut veljeni ja sisareni – kiitos teille kaikille tuesta, jota olette antaneet minulle. Olen syvästi kiitollinen.
Kampanjani johtajalle, David Plouffelle, näkymättömälle taustasankarille, joka rakensi parhaan poliittisen kampanjan Amerikan Yhdysvaltojen historiassa. Päästrategilleni, David Axelrodille, joka on ollut kumppaninani tämän matkani jokaisella askeleella. Sekä teille, parhaalle kampanjajoukkueelle politiikan historiassa. Te olette tehneet tämän mahdolliseksi. Olen ikuisesti kiitollinen uhrauksestanne tämän voiton eteen.
KANSAN VOITTO
Mutta ennen kaikkea, en koskaan unohda kenelle tämä voitto todella kuuluu – se kuuluu teille.
Se kuuluu teille. En ollut todennäköisin ehdokas tähän tehtävään. Alussa meillä ei ollut rahaa, ei suurta kannatustakaan.
Kampanjaamme ei haudottu Washingtonin saleissa – se syntyi Des Moinesin takapihoilla, Concordin olohuoneissa ja Charlestonin kuisteilla.
Sen rakensivat työtä tekevät miehet ja naiset, jotka kaivoivat vähistä säästöistään 5 ja 10 ja 20 dollariaan ja pistivät ne tähän asiaan.
Se sai voimansa nuorilta, jotka heittivät romukoppaan myytin sukupolvensa apatiasta. Jotka lähtivät kodeistaan ja perheidensä luota työhön, josta tarjottiin pientä palkkaa ja vähän lepoa. Se sai voimansa ei-niin-nuorilta ihmisiltä, jotka rohkeudella kestivät katkeran kylmyyden ja paahtavan kuumuuden koputellessaan täysin tuntemattomien ovia, se sai voimansa miljoonilta amerikkalaisilta, jotka ilmoittautuivat vapaaehtoisiksi ja organisoituivat, ja se todisti, että yli kaksi vuosisataa myöhemmin, ihmisiä varten tehty, ihmisten tekemä, ihmisten valtio ei ole kadonnut maan päältä. Tämä on teidän voittonne.
TEHTÄVÄN EDESSÄ
Tiedän, että te ette tehneet tätä vain voittaaksenne vaalit, ja tiedän, että te ette tehneet tätä minun takiani. Te teitte sen, koska te ymmärrätte, kuinka valtava tehtävä meillä on edessämme. Sillä vaikka nyt juhlimmekin, niin tiedämme, että haasteet, jotka huominen tuo tullessaan, ovat suurimmat meidän elinaikanamme – kaksi sotaa meneillään, maapallo hengenvaarassa, pahin taloudellinen kriisi vuosisataan.
Me voimme seistä täällä tänään, tietäen kuitenkin, että rohkeita amerikkalaisia herää aamuun parhaillaan Irakin autiomaissa ja Afganistanin vuoristoissa, valmiina vaarantamaan henkensä puolestamme.
On äitejä ja isiä, jotka jäävät valveille lastensa nukahdettua, miettimään, miten selvitä asuntolainasta, miten maksaa lääkärinlaskut, tai mistä säästää riittävästi rahaa varmistaakseen lastensa opiskelun.
On valjastettava uutta energiaa, luotava uusia työpaikkoja, rakennettava uusia kouluja, kohdattava uusia uhkia ja korjattava liittoja.
UUDISTETAAN KANSAKUNTA UUDELLEEN
Tie edessä on oleva pitkä, mäki jyrkkä kiivetä. Emme ehkä pääse perille vuodessa, emme ehkä edes yhden toimikauden aikana, mutta Amerikka – koskaan en ole ollut yhtä toiveikas kuin olen tänä iltana, me pääsemme sinne. Lupaan teille – me pääsemme sinne yhdessä, kansana.
Tulee takaiskuja ja vääriä alkuja. On monia, jotka eivät hyväksy kaikkia päätöksiä tai politiikkaa, jota teen presidenttinä, ja me tiedämme, että hallitus ei pysty ratkaisemaan kaikkia ongelmia. Mutta lupaan kertoa teille rehellisesti haasteista, jotka ovat edessämme. Aion kuunnella teitä, ja varsinkin silloin, kun olemme eri mieltä asioista.
Ja ennen kaikkea, pyydän teitä liittymään työhön, jolla tämä kansakunta taas uudistetaan. Samalla ainoalla tavalla, jolla uudistukset on tehty Amerikassa jo 221 vuoden ajan – lohkare lohkareelta, kivi kiveltä, känsäinen käsi känsäisessä kädessä.
YKSI KANSA, YKSI KANSAKUNTA
Se, mikä alkoi 21 kuukautta sitten sydäntalvella, ei voi päättyä tähän syksyiseen iltaan. Tämä voitto yksin ei tuo muutosta, johon pyrimme – se vain tarjoaa meille mahdollisuuden muutokseen. Muutosta ei tapahdu, jos palaamme takaisin entiseen. Se ei voi tapahtua ilman sinua, ilman uutta palveluhalukkuutta, ilman uutta uhrimieltä.
Kutsumme koolle uuden isänmaallisuuden hengen, palvelun ja vastuun hengen, joka saa meidät jokaisen pistämään tuulemaan, tekemään kovemmin työtä ja huolehtimaan, ei vain itsestämme, vaan myös toisistamme. Muistakaamme, että – jos tämä taloudellinen kriisi on jotain meille opettanut – niin sen, että ei riitä, vaikka Wall Street kuinka kukoistaisi, jos Main Street samanaikaisesti kärsii. Tässä maassa nousut ja laskut on koettava yhtenä kansakuntana, yhtenä kansana.
Meidän on vastustetava kiusausta alentua takaisin samaan puoluekiihkoiluun, mitättömyyteen ja kypsymättömyyteen, joka on myrkyttänyt politiikkaamme jo kauan. Meidän on hyvä palauttaa mieliimme, että juuri tämän osavaltion edustaja kantoi ensimmäisenä republikaanisen puolueen lipun Valkoiseen Taloon – puolueen, joka arvomaailma perustuu omatoimisuuteen, yksilön vapauteen ja kansalliseen yhtenäisyyteen.
Nuo ovat arvoja, jotka mekin kaikki jaamme. Samalla kun juhlimme demokraattisen puolueen suurta voittoa tänään, pitäkäämme mielessämme, että nuo arvot mitataan meidän nöyryydellämme ja päättäväisyydellämme korjata tuo juopa, joka on pitkään estänyt kehityksemme. Kuten Lincoln sanoi, kansakunnalle, joka oli paljon jakautuneempi kuin meidän aikanamme: “Emme ole vihollisia, vaan ystäviä… vaikka intohimomme olisi kiristynyt äärimmilleen, se ei saa katkaista kiintymyksemme siteitä”.
Ja niille amerikkalaisille, joiden tuki minun on vielä ansaittava – en ehkä voittanut teidän ääniänne tänään, mutta kuulen äänenne, tarvitsen apuanne, ja aion olla myös teidän presidenttinne.
AMERIKKA MAAILMASSA, AMERIKKA MAAILMA
Ja kaikille niille, jotka seuraavat tätä iltaa rantojemme tuolta puolen, parlamenteista ja palatseista, niille, jotka ovat toisiinsa kiinni painautuneina radioittensa ääressä maailman unohdetuissa kolkissa; tarinamme ovat yksilöllisiä, mutta kohtalomme yhteinen, ja Amerikan johtajuuden uusi aamunkoitto on käsillä.
Teidät, jotka haluatte repiä maailman kappaleiksi – me tulemme peittoamaan. Teidät, jotka etsitte rauhaa ja turvallisuutta – me otamme suojaamme.
Ja kaikille niille, jotka ovat miettineet, palaako USA:n majakka enää kirkkaana – tänään osoitimme jälleen kerran, että kansamme todellinen vahvuus ei synny aseidemme mahdista tai rikkautemme määrästä, se syntyy ihanteidemme ehtymättömästä voimasta: demokratiasta, vapaudesta, mahdollisuudesta ja peräänantamattomasta toivosta.
Amerikan suuri nerokkuus piilee siinä – että Amerikka pystyy muuttumaan. Liittomme voi tulla täydelliseksi. Ja se, mitä olemme jo saavuttaneet antaa meille toivoa siihen, mihin me pystymme ja siihen, mitä meidän täytyy saavuttaa huomenna.
TAISTELUN HISTORIA
Tämä vaali toi mukanaan paljon uusia käänteitä ja tuotti monia tarinoita, joita tullaan kertomaan sukupolvien ajan. Mutta yksi, joka on mielessäni tänään, kertoo naisesta, joka antoi äänensä Atlantassa. Hän on monessa suhteessa samanlainen kuin miljoonat muut, jotka seisoivat jonossa saadakseen äänensä kuuluviin näissä vaaleissa, lukuun ottamatta yhtä asiaa – Ann Nixon Cooper on 106 vuotta vanha.
Hän oli syntynyt vain sukupolvi orjuuden ajan jälkeen. Aikana, jolloin ei ollut autoja liikenteessä tai lentokoneita taivaalla, jolloin hänen kaltaisensa ihminen ei voinut äänestää, kahdestakaan syystä – koska hän oli nainen ja koska hän oli värillinen.
Tänä iltana ajattelen kaikkea sitä, mitä hän on nähnyt Amerikassa vuosisatansa aikana – murheen ja toivon, taistelun ja kehityksen; ajat, jolloin meille sanottiin, että emme pysty; mutta myös ihmiset, jotka painoivat herkeämättä päälle amerikkalaisen uskonsa avulla. Kyllä, me pystymme!
Hän eli aikana, jolloin naisten äänet vaiennettiin ja heidän toiveensa hylättiin, hän eli nähdäkseen naisten nousevan, puhuvan asiansa julki ja kurkottavan kätensä äänestyslippua kohti. Kyllä, me pystymme.
Hän näki, miten 30-luvun ”pölymyrsky” ja lama aiheuttivat epätoivoa eri puolilla maata, hän näki kansakunnan voittavan pelon Roosefeldin Uudella Sopimuksella, uusilla työpaikoilla ja yhteisen päämäärän uudella merkityksellä.
Kyllä, me pystymme.
Hän eli ajan ,kun pommit putosivat Pearl Harbouriin ja tyrannia uhkasi vallata maailman. Hän oli todistamassa kun sukupolvista suurin pelasti demokratian.
Kyllä, me pystymme.
Hän on nähnyt Montgomeryn bussikapinan, Birminghamin vesitykit, verisen sunnuntain Selman sillalla, ja Atlantasta tulleen saarnaajan, joka kertoi kansalle, että “me voitamme vielä”.
Kyllä, me pystymme.
Hän näki ihmisen ensimäiset askeleet kuun pinnalle, Berliinin muurin kaatumisen, maailman yhdistämisen oman tieteemme ja mielikuvituksemme avulla. Ja tänä vuonna, näissä vaaleissa, hän kosketti sormellaan kuvaruutua ja antoi äänensä… Sillä elettyään 106 vuotta Amerikassa, läpi parhaimpien ja pimeimpien hetkien, hän tietää sen, että Amerikka voi muuttua.
Kyllä, me pystymme.
TÄMÄ ON MEIDÄN HETKEMME
Amerikka, olemme päässeet niin pitkälle. Olemme nähneet niin paljon. Mutta niin paljon on vielä tekemättä. Niinpä tänä iltana, meidän on kysyttävä itseltämme; jos meidän lapsemme näkevät vielä ensi vuosisadan; jos minun lapseni ovat yhtä onnekkaita ja elävät yhtä pitkän elämän kuin Ann Nixon Cooper, millaisen muutoksen he näkevät? Millaisen edistyksen me olemme saaneet aikaan?
Tämä on meidän tilaisuutemme vastata tuohon huutoon. Tämä on meidän hetkemme.
Nyt on meidän vuoromme laittaa ihmiset taas töihin ja avata mahdollisuuksien ovet lapsillemme; palauttaa hyvinvointi ja luoda rauhalle mahdollisuus; palauttaa amerikkalainen unelma ja vahvistaa taas sitä perustotuutta, että monesta tulee lopulta yksi, että niin kauan kuin kun hengitämme, toivomme elää. Ja kun kohtaamme kyynisyyttä ja epäilyä ja ihmisiä, jotka hokevat meille, että emme pysty, me vastaamme ajattomalla uskolla, joka yhdistää kansan hengen:
Kyllä, me pystymme.
Kiitos teille, Jumala siunatkoon teitä, Jumala siunatkoon Amerikan Yhdysvaltoja .