Kilpailukyky ja työhyvinvointi, tuli ja vesi, rinnakkaiset ja vastakkaiset. Kilpailukyvystämme on pidettävä jatkuvasti huolta. Muuten emme pärjää maailman puhureissa. Henkilöstön hyvinvoinnista on huolehdittava, koska lopultakin yritystoiminta on ihmistä eikä ihminen yritystoimintaa varten.
Miten käytännössä yhdistetään nämä kaksi asiaa? molempia tarvitaan, molemmat ovat välttämättömiä. Jopa niin, että toisessa emme pitkälle potki, jos toinenkin ei ole kunnossa. Ja kuitenkin käytännön todellisuudessa nämä asiat asettuvat usein toisiaan vastaan.
Kysymys on aivan perusasioista kansakunnan tulevaisuutta suunniteltaessa. Niinpä päätimme aloittaa keskustelun aiheesta Flamo-sivuilla. Pyysimme aluksi eduskuntaryhmien puheenjohtajilta heidän käsitystään näistä asioista keskustelun pohjaksi.
Eipä muuta kuin sähköpostia Timo Kallille, Jouni Backmanille, Jyri Häkämiehelle, Annika Lapintielle, Heidi Hautalalle, Christina Gestrinille, Sari Essayahille ja Raimo Vistbackalle. Sieltä saataisiin oikein kunnon potku keskustelulle!
Ei oikein saatu. Sari Essayah ja Heidi Hautala vastasivat. Heidän vastauksensa ovat sivuillamme sellaisenaan. Muilta ei tullut mitään. Ymmärränhän minä oikein hyviin, että ryhmien puheenjohtajille tämä kysymys ei juuri nyt ole maailman tärkein. Varmasti on muutakin tehtävää. Minä jopa hyväksyn sen, että asiaan ei juuri nyt ehditä paneutua. Mutta sitä en ymmärrä, että kyseiset rouvat ja herrat eivät vaivaudu vastaamaan edes sen vertaa, että he eivät nyt ehdi vastata. Siinä menisi avustajalta aikaa noin puoli minuuttia!
Voihan olla, että asia on niin vaikea, että kokeneet poliitikot eivät halua sanoa mitään, koska pelkäävät puhuvansa läpiä päähänsä. Tietämättömyyttäänhän ei passaa tunnustaa. Mutta eikö tullut mieleen sellainen asia, että näinhän kyseiset henkilöt paljastavat moukkamaisuutensa. Kyllä kai alkeellisimpiinkin käyttäytymistapoihin kuuluu jotenkin vastata saatuihin viesteihin!
Ei muuten vastannut Jussi Järventauskaan yrittäjistä, kun yritimme saada häneltä tiivistelmän siitä, miksi yrittäjät vastustavat YT-lain ulottamista entistä pienempiin yrityksiin. Mutta Järventaushan onkin pyrkimässä eduskuntaan!
{quotes}Itse asiassa tämä kokemus oli kuitenkin antoisa. Se nosti konkreettisesti esiin yhden sellaisen tekijän, joka varmasti aiheuttaa työyhteisöissä pahoinvointia. Välinpitämättömyyden!{/quotes}
Maailma rupeaa olemaan väärällään erittäin kiireisiä ihmisiä. Niin kiireisiä, että heidän aikansa menee siihen, kun he höyryävät paikasta toiseen kertomassa, kuinka kiire heillä on ja kuinka sen vuoksi monet asiat ovat myöhässä tai jäävät kokonaan tekemättä. Tällä tilalla on paljon muitakin nimiä kuin kiire. Itsetehostuksen tarve, itsekeskeisyys, pöyhkeys, välinpitämättömyys…
Tiedän, mistä puhun, sillä tunnen aikamoisen määrän elinkeinoelämässä johtavissa tehtävissä olevia ihmisiä, jonkin verran myös virkamiehiä ja poliitikkoja. Tästä joukosta tunnen sellaisiakin ihmisiä, joilla ei koskaan tunnu olevan kiire. Jotka saa aina kiinni puhelimitse, jotka vastaavat soittopyyntöihin ja kuittaavat sähköpostin saaduksi, joille tarvittaessa järjestyy tapaaminen hyvin lyhyessä ajassa. Tässä ihmetyttää se, että nämä kiireettömät ihmiset näyttävät järkiään kuuluvan omalla alallaan parhaiden menestyvien joukkoon.
Mistä johtuu, että heillä ei ole kiire? Ehkä siitä, että he osaavat organisoida ajankäyttönsä oikein tai ehkä siitäkin, että heidän itsetuntonsa on niin terve, ettei sitä tarvitse yrittää kohottaa toitottamalla ympäristölle omaa kiireisyyttään – siis tärkeyttään.
Kiireeseen liittyy usein myös erittäin suurta vastuuttomuutta. Varsinkin poliitikoille on tavallista, että he hamuavat itselleen niin paljon tehtäviä, etteivät pysty niitä kunnolla hoitamaan. Joku sen maksaa. Samoin joku aina maksaa sen, kun omien säästöjen nimissä, ongelmat siirretään muiden niskoille. Yrittäkääpä soittaa mihin tahansa hotelliin, virastoon, palvelunumeroon, niin tulos on aina sama: ”Kaikki linjamme ovat varatut!”
Eikö tämä, jos mikä, ole mitä suurinta välinpitämättömyyttä omia asiakkaita kohtaan. Joskus ihmettelen, eikö kukaan keksi rakentaa itselleen kilpailuetua siitä, että puhelimeen vastataan nopeasti ja näin säästetään soittajan aikaa ja hermoja. Varmaan vähän rahaakin. Jossakin vaiheessa tämä raha voi tulla takaisin.
Välinpitämättömyys kanssaihmisiä kohtaan, siinä yksi työpahoinvointia aiheuttava kuolemansynti. Kiitos teille arvoisat kansanedustajat, että ilmoittauduitte tämän synnin tekijöiksi ja saimme näin keskustelun aiheesta alkamaan.
Muitakin syntejä on ja keskustelu jatkuu. Otamme mielellämme vastaan mielipiteitänne.