Tauno Palo oli harvinaisen karismaattinen ihminen. On kerrottu useammankin kerran tapahtuneen, että kun teatterinväki oli harjoittelemassa jotakin näytöstä, yhtäkkiä ilman mitään syytä kaikki kääntyivät katsomaan tiettyyn suuntaan. Tauno Palo astui sisään. Hänen tuloaan ei kuultu eikä nähty, mutta jotenkin se aistittiin. Hänen pelkkä läsnäolonsa vaikutti ihmisiin.
Kun alikersantti komentaa alokkaita kääntymään oikeaan, kaikki kääntyvät. Paitsi ehkä joku Sven, jolla suunnat menivät sekaisin. Kääntymisen syy on selvä; esimiestä on toteltava.
Yrityksissäkin esimiestä on toteltava, vaikka kieltäytymisestä ei etunojapunnerruksia seuraisikaan. Mutta, kuten tiedetään, käskyjä voi toteuttaa niiden hengen tai kirjaimen mukaan. Ero kahden menettelytavan välillä saattaa olla erittäin suuri.
Vain harvat meistä ovat saaneet synnyinlahjakseen sellaisen karisman kuin oli Tauno Palolla tai vaikkapa Urho Kekkosella aikoinaan. Synnynnäisen karisman puute ei kuitenkaan estä meitä pohtimasta sitä, miten voisimme johtaa mahdollisimman tehokkaasti omia joukkojamme. {quotes}Pohtimisen voisi aloittaa yrittämällä määrittää, mitä on johtaminen.{/quotes}
Voitaisiinko sanoa, että johtaminen on toimintaa, jonka avulla johdettavana oleva joukko saadaan työskentelemään niin, että asetetut tavoitteet tulevat toteutetuksi.
Johtaminen ei ole mitään bernstainilaista sosialismia, jossa liike on tärkeämpää kuin päämäärä, vaan tavoitteiden toteuttaminen on tärkeämpää kuin toiminta. Se, että johdettava joukko pääsee asetettuun tavoitteeseen, on tärkeämpää kuin se, miten joukkoa johdetaan.
Jotta joukko varmasti pääsisi tavoitteeseen, lienee eduksi, että joukon jokainen jäsen pyrkii tosissaan tuohon tavoitteeseen. Miksi ei pyrkisi, jos tavoitteeseen pääsemisellä on selvä motivaatio. Voihan se olla etunojapunnerrusten välttäminenkin, mutta ehkä vielä tehokkaampi motivaatio on vaikutus. Tekijä on vaikuttunut eli saanut tai luonut sellaisen käsityksen, että tavoitteen saavuttaminen tuottaa hänelle erityistä mielihyvää.
Mistä tämä vaikutus on tullut? Sitäpä onkin joskus vaikea sanoa. Usein on kuitenkin niin, että mitä suurempi vaikuttuminen on, sitä vaikeampi on määritellä, mistä se johtuu. Selvää kuitenkin lienee, että syvä vaikuttuminen on johtajan käskyjen toteuttamisesta niiden hengen eikä kirjaimen mukaan.
Minkä käskyjen?
”Eihän meille mitään käskyjä annettu. Käytiin asioita läpi ja porukalla päätettiin, että tuonne mennään!”
Pätkittäin rupeavat palailemaan mieleen armeija-ajat. Niinhän se taisi olla sielläkin. Mitä parempi johtaja, sitä vähemmän hänen tarvitsi komentaa. Ja hommat hoituivat!
Kaipa hän vaikutti.