”Sosiaalinen nousu on ollut nopeinta joidenkin yhteiskunnallisten murrosten, kuten uskonpuhdistuksen aikana. Silloin kuningas tarvitsi uutta väkeä murtamaan vanhaa establishmentia. Se avasi uria sosiaaliselle nousulle. Samoin kävi 1800-luvulla fennomanian aikaan.”
”Aina 1980-luvulle saakka koulutus antoi kaikille suomalaisille mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun. Nyt tämä tie näyttää sulkeutuneen.”
Istumme professori Marko Nenosen työhuoneessa Tampereen yliopiston historiatieteen laitoksella. Vaivihkaa katselen ympärilleni, josko jollakin pöydällä olisi jo vasara valmiina. Tosin yliopiston ovet taitavat olla pääasiassa lasia, joten teesien naulaaminen niihin lienee vaikeampaa kuin aikanaan Martti Lutherilla Wittenbergin kirkon oveen.
Miksi sitten pohdiskelemme näin syvällisiä asioita sisällä tutkijan kammiossa sen sijaan, että olisimme kelkkamäessä kauniina talvipäivänä? Siksi, että Marko Nenonen on huolissaan hyvinvointiyhteiskunnan säilymisestä ja ylipäätään maamme tulevaisuudesta.
Konttoripöytäköyhälistöä eikä osaajia
Olisiko yliopiston ovi sitten oikea paikka uuden uskonpuhdistuksen teeseille? ”Koulutus ei anna enää sosiaalisen nousun mahdollisuuksia sen vuoksi, että koulutusjärjestelmämme ei toimi niin kuin sen pitäisi toimia …”
Hetkinen, hetkinen! Eikös suomalainen koulutusjärjestelmä ole saanut kiitosta ja tunnustusta maailmalla?
”Koulutusjärjestelmämme on toki luonut tasa-arvoa takaamalla kaikille mahdollisuuden päästä opintielle ja sitä kautta eteenpäin elämässään. Nyt on tapahtunut kaksi muutosta. Vaatimattomista asemista on aikaisempaa vaikeampi päästä hyvälle opintielle. Tämä on suuri muutos, jolle on oltu sokeita. Toinen seikka on koulutuksen laatu. Huono koulutus synnyttää konttoripöytäköyhälistöä eikä osaajia. Koulutamme joka vuosi tuhansia työttömiä. Meillä on pula käsillään tekevistä ammatti-ihmisistä, mutta sen sijaan, että yritettäisiin hoitaa tämä puute pois, järjestetään media- yms. seksikkäitä kursseja, joilta ei missään tapauksessa päästä työhön.”
Nenosen mielestä pieleenmeno alkaa jo päiväkodeissa ja ala-asteella.
”Ne lapset, jotka tulevat vaikeista oloista, tarvitsisivat usein enemmän tukea koulunkäyntiinsä, mutta sitä ei nykyisellään ole saatavana. Resurssit eivät riitä.”
Tulonsiirrot keskiluokalle
Eivät riitä sen vuoksi, että ne suunnataan jonnekin muualle. Nenosen mukaan yhteiskunnallisista tulonsiirroista hyötyy kaikista eniten keskiluokka. Järjestelmä on rakennettu niin, että sitä on lähes mahdoton muuttaa, koska silloin aina joku kärsisi. Toisin sanoen jaetaan varat edelleen, kuten ennenkin sulle-mulle -periaatteella ja tulkoot köyhät toimeen, kuten tulevat. Mutta jos näin käy, köyhyydestä tulee väistämättä perinnöllinen ilmiö. Sellainen on vastoin hyvinvointiyhteiskunnan periaatteita.
Hyvinvointiyhteiskunta on juuri siksi poliittisesti koskematon ajatus, koska keskiluokka hyötyy siitä. Yhdysvalloissa keskiluokan pitää elää palkallaan. Köyhiä autetaan Yhdysvalloissa paremmin kuin eurooppalaiset haluavat uskoa. Ongelmia toki on, mutta ei ole itsestään selvää, että olemme köyhien tukemisessa yhdysvaltalaisia paljon parempia.
Yhtenä keinona köyhyyden korjaamiseksi Nenonen näkee sosiaalituen kehittämisen entistä enemmän työhön perustuvaksi. ”Meillä on matalapalkka-aloja, joilla tarvittaisiin työntekijöitä. Eikö työttömiä voida sijoittaa tällaisiin töihin? Jos palkka ei riitä, lisätään sitä sosiaalisella tuella.”
On siis niin, että ne, jotka eniten tarvitsisivat tukea ohdakkeisella opintiellään, eivät sitä saa, mutta samoin käy toisessakin päässä. Tasapäistäminen on mennyt niin veriin, että emme pysty satsaamaan myöskään huippuosaamiseen.
”Vuonna 2000 Lissabonissa EU julisti nousevansa tietotalouden maailman kärkeen kymmenessä vuodessa. Nyt yli puolet vuosikymmenestä on mennyt emmekä ole edes aloittaneet uudistuksia. Yhdysvaltojen etumatka kasvaa. Myös Kiinan ja Intian yliopistot kehittyvät nopeasti ja yhä suurempi osa maailman huippututkijoista on Aasiassa.”
Korkeakoululaitos kahteen osaan
Suomalaisen huippuosaamisen turvaamiseksi Nenosella on keino: ”Jaetaan korkeakoulujen väki kahteen luokkaan. Osa tavoittelisi tosissaan tieteen maailman huippua, toinen osa keskittyisi kansallisen tason toimintaan. Rahoitusta täytyy suunnata enemmän huipulle.”
Kun teollisia työpaikkojamme karkaa koko ajan matalamman kustannustason maihin, olemme lohduttautuneet sillä, että meillä on korkea sivistys ja paljon tietoa. Kunhan vaan luodaan innovaatioita oikein oikein joukolla! Vaan kun innovoivat muuallakin. Ja jotta tilanne ei liian helpolta näyttäisi…
”Osaajamme tekevät työtä alipalkalla. Suomalaisesta perheestä käyvät työssä molemmat vanhemmat. Silti käytössä on vain kaksi kolmasosaa siitä, mitä saksalainen perhe tienaa yhden puolison työstä. Voidaan kysyä, kuinka kauan suomalaiset osaajat tyytyvät tekemään työtä suomalaisilla palkoilla? He osaavat hakea hyvinpalkattuja töitä muualta.”
Nenonen sanoo suoraan, että hyvinvointijärjestelmämme on uhattuna. ”Toisen maailmansodan jälkeen meille riitti mikä tahansa työ. Elämä parani ja useimmat lapset yltivät parempaan asemaan kuin vanhempansa. He pääsivät nauttimaan keskiluokan elintasosta.”
”Tulevaisuudessa ei ehkä kaikille riitä se, että on suuri Suomi-visio, jälleenrakennuksen aate ja se, että selvittiin sodista. Ne, jotka pystyvät, rupeavat ulosmittaamaan suurempaa palkkaa ja parempia etuja oikeaan eurooppalaiseen tyyliin. Tasa-arvoajattelu saa väistyä. Eriarvoisuutta voidaan puolustaa avoimesti.”
”Ongelma ei olekaan, että jotkut rikastuvat muita enemmän. Ongelma on, jos sosiaalisen portaikon alemmilta askelilta ei enää lahjakkuudella ja yrittämälläkään päästä ylemmäksi. Sellainen muutos on tapahtumassa. Se tarkoittaa sitä, että kaikkien ylistämä hyvinvointiyhteiskunta on mennyttä. Luomme eriarvoisuutta, mutta puhumme hyvinvointiyhteiskunnasta. Saattaapa olla niinkin, että ne, jotka siitä eniten puhuvat, eivät ollenkaan sitä parhaalla tavalla puolusta. Kuinka miesten johtamat suuret ammattiliitot ovat puolustaneet pienituloisia, köyhiä ja työttömiä?”
Mitä meidän sitten pitäisi tehdä, jotta joltinenkin menestys pohjanperukoilla voitaisiin tulevaisuudessakin turvata? Ainakin seuraavia asioita voisi pohdiskella:
Marko Nenosen teesit
- Koulutusjärjestelmämme on turvattava opintiellä eteneminen myös heille, jotka tulevat vaikeista oloista. Se tarkoittaa, että jo päivähoidon ja koulujen varhaisvuosien resurssien on oltava hyvät. Ryhmät ja luokat eivät saa olla suuria. Jos perheet voivat hyvin, lapset voivat hyvin ja innostuvat yrittämään maailmassa.
- Korkeakouluja on kehitettävä kohdentamalla resursseja huippuosaamista edustaville ja sellaista luoville laitoksille ja yliopistoille. Kristillinen tasajako vaarantaa huipputulokset.
- Yliopistoissa(kin) pätkätyön sijasta on luotava pitkäaikaisia työsuhteita jo jatko-opiskelijoille ja nuorille tutkijoille, jotta tiedemiehen tai –naisen ura ylipäänsä on mahdollinen.
- Yliopistojen johtaminen on saatettava asiantuntijapohjalle. (Monet tiedemiehet ja –naiset voivat olla myös hyviä johtajia.) Yliopistojen yhteyksiä elinkeino- ja kulttuurimaailmaan tulee lisätä. Silloin yliopistoissakin pysytään vireinä.
- Yliopistojen kalliisti koulutetuille opettajille ja tutkijoille on turvattava mahdollisuus keskittyä tutkimiseen ja opettamiseen. Hallinto ei saa työllistää opettajia, vaan hallinto auttaa opettajia.
- Kansantalouden kehitykselle välttämättömien osaajien palkat on hiljakseen nostettava kansainväliselle tasolle. Sen sijaan hyvä- ja keskituloisten sosiaalietuuksien kehittämisellä ei ole niin kiire. Heitä voidaan auttaa veroja alentamalla.
- Työkuntoisen sosiaaliavun on perustuttava työhön. Jos työstä maksettava palkka ei riitä elämiseen, palkan lisäksi on maksettava tukea tavalla tai toisella. Koulutusta on tarjottava kaikille kiinnostuneille, mutta koulutukseen pitää itsekin panostaa opiskelemalla ahkerasti.
- Koulutuksen on vastattava työelämän todellisia tarpeita. Niinpä näkökulman pitää olla 5—10 vuoden päässä. Sen arvaamisessa auttavat hyvät suhteet työmaailmaan ja yliopistojen ulkopuolelle.
- Muutoksia tulee riippumatta siitä, olemmeko valmiita. Muutoksiin on suhtauduttava myönteisesti. Vastoin tavallisia hokemia nykyisen järjestelmän muuttaminen voi auttaa pienituloisia ja köyhiä. Jotta keskiluokkakaan ei pelkäisi muutoksia, on luotava työelämän muutosturvajärjestelmä.
- Säilyttäkäämme omat arvomme, mutta käytännön toimissa etsikäämme aina muutosta!
{ 1 kommentti… read it below or kirjoita kommentti }
Suomalaisten jämähtämisestä paikalleen kertoo se, ettei tätä kirjoitusta ole kommentoitu. Hyvinvointiyhteiskuntamme ja koulutusjärjestelmämme on todellakin jälkeen jäänyt ja köyhiä kyykytetään. ne teesit, joista on puhe, ovat oikeansuuntaisia. Meidän on kytettävä pysymään kehityksessä mukana. Kysyn vain, olemmeko valmiit muutokseen vai vaatiiko se liikaa uhrauksia?
Joskus on puhuttu kansallisesta heräämisestä, jossa herätysliikkeet toimivat tien avaajina. Ne eivät olleet hengellistä elämää uudistavia, vaan vaikuttavia koko yhteiskuntaan voimaannuttavasti ja uudistavalla tavalla. On hyvin tärkeää, että emme unohda sitä voimaa, joka kumpuaa kristillisestä uskosta ja näkyy kaytännöllisenä lähimmäisen rakkautena. Jos tarvitsemme huippututkimusta, tarvitsemme tähän aikaan sovellettua “kaveria ei jätetä”-periaatetta. Jos kansakuntien huipulla pysyminen johtaa entistä suurempaan eriarvoistumiseen, niin silloin elintason aleneminen tekee meille vain hyvää. Emme enää pyöri oman navan ympärillä, vaan parhaassa tapauksessa löydämme toisen ihmisen ja hänen tarpeensa.
Hienojen ideoiden ohella juuri solidaarisuuden, (joka minulle merkitsee lähimmäisen rakkautta yli rajojen), toteutuminen ihmisten kesken voi muuttaa maamme paremmaksi paikaksi meille kaikille. Mutta joka tapauksessa koulutuksen voimavarojen oikea suuntautuminen on tärkeää meidän kaikkien tulevaisuuden vuoksi. Kiitos hyvästä kirjoituksesta!