Ihminen on meidän tärkein pääomamme

kirjoittanut: Heikki Nurminen pvm: maanantai, 31.8.2009

Loppuvuoden haasteet: armoton potutus. Loppuvuoden näkymät: lopputili.

Jos osaavat isotkin, niin osaavat sitä pienetkin. Isojen kouhottaessa maailmanvalloitustaan ja tehdessä miljaardikauppoja, jotka paljastuvat myöhemmin härskiintyneiksi miljaardilaardeiksi, kuhisevat pienet ja keskisuuret kulit suomalaisissa pk-yrityksissä.

Muuan keskisuuri kuli lähetti työpaikkansa myyntijohtajalle oheisen viestin vastauksena kyselyyn loppuvuoden näkymistä. Ennustus toteutti itseään, kun kuli siirtyi paikasta toiseen uusien loppuvuoden haasteiden kimppuun.

Pistäydyin onnittelemassa kulia hänen uudessa työpaikassaan ja tein samalla pienen haastattelun armottoman potutuksen syistä.

Johto

- Ensimmäinen ja tärkein syy erooni oli pk-yrityksen johto.
Entiset asiantuntijat olivat yrityksen kasvaessa nousseet johtoon. Siinä oli menetetty hyvä asiantuntija ja saatu huono johtaja. Myynnin matematiikasta ne jauhoivat pääksytykseen, mitään muuta tietoa myynnin organisoimisesta heillä ei ollut, sen sijaan omaa teknistä osaamistaan he jaksoivat muistutella ja piikitellä meitä kaupallisorientoituneita myyjiä jatkuvasti.

Johto

- Toinen, miltei yhtä tärkeä syy erooni oli pk-yrityksen johto.
He yrittävät esittää omaa pätevyyttään hektisellä toimintatavalla; hiki roiskui ja firman sisäistä sähköpostia tuli mielettömät määrät. Oman pätevyyden ohella valtuuksien ja ihmisten johtaminen unohtui tyystin. Ja jos joku myyjistä oli saanut pään auki hyvään taloon, niin epämääräiset johtajat olivat heti esittämässä, kuinka he tuntevat sieltä sen ja tämän. Ei paljoa motivoinut kontaktoida asiakasrajapintaa, kun tiesi, että aina hyvän pokan saatuaan joku yrittää kammeta väliin.

Johto


- Kolmas, aivan yhtä tärkeä syy erooni oli pk-yrityksen ylin johto.
Toimitusjohtajan ympärille kerääntyneet jeesmiehet vetivät joka välissä omaan pussiin ja pitivät omaa peliään. Hyväntahtoinen toimitusjohtaja ja pääomistaja onnistuttiin pitämään yrityksen todellisesta toiminnasta täysin pihalla, kunnes oli liian myöhäistä. Kyllähän toimitusjohtaja jossain mielensä syövereissä varmaankin arvasi, ettei kaikki ole aivan kuten pitäisi. Jeesjohtajien uskomaton asiantuntemus ja osaaminen näkyi ainoastaan siinä, että he osasivat uskomattomalla tavalla kanavoida toimitusjohtajan salaman tapaiset purkaukset jonnekin muualle.

- Ei siinä auttanut lähteä kuin kävelemään
, päätti kuli viiltävän analyysinsä.

Aivan. Johtajiksi ei synnytä, vaan johtajiksi opitaan. Suuryritysten johtajat ovat näyttäneet meille esimerkkiä siitä, että toisilla on osaamista ja kykyjä toimia johtajana noususuhdanteessa pipon lentämättä päästä. Laskusuhdanteessakin on yritysjohtajia, jotka ovat osanneet ennakoida taantuman ja reivata yrityksen kurssia ajoissa. Ei ole tullut minivarkauksia, vaan on menty eteenpäin asiakas-, vaan ei asialähtöisesti.

Kommentoi

Edellinen kirjoitus:

Seuraava kirjoitus: