Elokuva etenee tutulla, vauhdikkaan tragikoomisella Chaplin-tyylillä, kunnes…
- aivan elokuvan lopussa Chaplinin itsensä esittämä, läpeensä kiltti juutalainen parturi joutuu yhdennäköisyyden aiheuttaman sekaannuksen vuoksi puhumaan sotajoukoille diktaattori Hynkelin sijaan. Humaanin parturin “Itävaltion valloituspuhe” poikkeaa aika lailla sotaisan Hynkelin tyylistä.
Uskomattoman dramaattisella vedollaan Chaplin onnistui yllättämään koko maailman.
Voit nähdä ja kuunnella elokuvan loppukohtauksen tästä linkistä.
Käännös: Juha Vainio
—
“Olen pahoillani, en minä halua olla hallitsija, se ei ole minun juttuni. En halua hallita tai vallita ketään. Haluaisin auttaa kaikkia – mikäli se vain on mahdollista -; juutalaisia, pakanoita, mustia, valkoisia. Kaikki me haluamme auttaa toinen toisiamme – ihmiset ovat sellaisia. Haluamme elää toistemme onnellisuudesta, emme toistemme kurjuudesta. Emme me halua vihata ja halveksia toinen toistamme.
Maailmassa on tilaa, hyvä maa on ja rikas ja se pystyy elättämään meidät kaikki. Elämämme voisi olla vapaata ja kaunista, mutta olemme eksyneet tieltä. Ahneus on myrkyttänyt ihmisten sielut, tukkinut maailman vihalla, pistänyt meidät marssimaan hanhenmarssia kohti kurjuutta ja verenvuodatusta.
Olemme kehittäneet vauhdin, mutta olemme teljenneet itsemme lukkojen taakse. Koneisto, jonka pitäisi luoda yltäkylläisyyttä onkin ajanut meidät puutteeseen. Tietomme on tehnyt meistä kyynisiä; älymme kovia ja pahoja. Ajattelemme liian paljon, tunnemme liian vähän.
Enemmän kuin koneita, tarvitsemme inhimillisyyttä. Enemmän kuin järkeä, tarvitsemme hyvyyttä ja hellyyttä. Ilman näitä ominaisuuksia elämästämme tulee väkivaltaista ja menetämme kaiken. Lentokone ja radio ovat tuoneet meidät lähemmäs toisiamme. Näiden keksintöjen syvin sielu huutaa hyvyyttä ihmiseen, veljeyttä koko maailmaan, se vaatii parkuen meitä kaikkia yhteen.
Nytkin ääneni saavuttaa miljoonat ihmiset läpi koko maailman, miljoonat epätoivoiset miehet, naiset, pienet lapset… Järjestelmän uhrit – järjestelmän, joka saa ihmisen kiduttamaan ja vangitsemaan viattomia.
Niille, jotka kuulevat ääneni, sanon, älkää vaipuko epätoivoon. Kurjuus, joka nyt on päällämme, ei ole muuta kuin ohimenevää ahneutta, inhimillistä kehitystä pelkäävien ihmisten katkeruutta.
Ihmisten viha katoaa, diktaattorit kuolevat. Valta, jonka he ottivat kansalta, palaa kansalle. Ja niin kauan kuin ihmisiä kuolee, vapaus ei katoa.
Sotilaat! Älkää antako itseänne tyranneille, ihmisille, jotka halveksivat teitä, orjuuttavat teidät; jotka pyrkivät säätelemään elämäänne, kertovat teille mitä tehdä ja mitä tuntea! Jotka hyppyyttävät teitä, pitävät nälässä, kohtelevat teitä kuin karjaa, käyttävät tykinruokana. Älkää antako itseänne näille tunteettomille – koneille, joilla on koneen aivot ja koneen sydämet! Te ette ole koneita, te ette ole karjaa, te olette ihmisiä. Teillä on sydämissänne rakkaus ihmiseen. Te ette vihaa! Vain rakkautta vaille jääneet vihaavat, rakkautta vaille jääneet ja luonnottomat.
Sotilaat! Älkää taistelko orjuuden puolesta! Taistelkaa vapauden puolesta! Luukkaan seitsemännessätoista luvussa on kirjoitettu; Jumalan valtakunta on ihmisessä– ei yhdessä ihmisessä, ei joukossa ihmisiä vaan kaikissa ihmisissä! Teissä! Teillä, ihmisillä, on valta, valta luoda koneita, valta luoda onnea! Teillä, ihmisillä, on valta tehdä tästä elämästä vapaa ja kaunis, teillä on valta tehdä elämästä ihmeellinen seikkailu.
Demokratian nimissä, käyttäkäämme tuota valtaa. Liittykäämme kaikki yhteen! Taistelkaamme uuden maailman puolesta – kunnollisen maailman, joka antaa ihmisille mahdollisuuden työhön, nuorille tulevaisuuden ja vanhoille turvan. Samoilla lupauksilla tyrannitkin ovat nousseet valtaan. Mutta he valehtelevat. Eivät he täytä lupauksiaan, eivät koskaan aiokaan täyttää. Diktaattorit vapauttavat itsensä, mutta orjuuttavat kansan.
Taistelkaamme noiden lupausten täyttämisen puolesta. Taistelkaamme maailman vapauttamisen puolesta. Poistakaamme kansalliset raja-aidat. Poistakaamme ahneus, joka ruokkii vihaa ja suvaitsemattomuutta. Taistelkaamme sellaisen maailman puolesta, jota viisaus hallitsee. Maailman, jossa tiede ja edistys johtavat kaikkien ihmisten onneen.
Sotilaat, demokratian nimissä, liittykäämme kaikki yhteen!
Hannah, kuuletko ääneni? Missä oletkin, katso ylös Hannah! Pilvet vetäytyvät. Aurinko tulee näkyviin. Olemme tulossa pimeydestä valoon. Olemme tulossa uuteen maailmaan, ystävällisempään maailmaan, jossa ihmiset kohoavat vihansa, ahneutensa ja raakuutensa yläpuolelle. Katso ylös Hannah! Ihmisen sielu on saanut siivet ja lopultakin hän alkaa lentää. Hän lentää sateenkaareen, toivon valoon, tulevaisuuteen! Ihmeelliseen tulevaisuuteen, joka kuuluu sinulle, minulle, meille kaikille.
Katso ylös Hannah!
Katso ylös!”