Kannattaapas. Minkähänlaisilla hemmetin rakkineilla ajelisimme, jos kaikki esi-isämme olisivat ottaneet tuon vähättelevän väittämän todesta. Sillä niin paljon on pyörä muuttunut Pulterin aikojen kivipyörästä tai lännenfilmien vankkureiden kitisevistä puurattaista.
On nimittäin keksitty laakerit, puolat ja pinnat. Täytettävät – jopa puhkeamattomat kumirenkaat, pitävät pintakuviot kuivalle, vesi- tai välikelille. On rengaspaineen automaattista tarkastusta ajon aikana ja vaikka mitä. Pyörä muuttuu ja kehittyy vaan, eikä loppua näy vielä lähelläkään. Ja niin muuttuu moni muukin asia.
Alussa olivat perhe, tiskit ja – äiti. Sitten tulivat tasa-arvo ja tiskivuorot… Ja siitä olen aivan varma, että tiskikone, tuo keittiön väsymätön ja vastaanpanematon uurastaja, on jonkun kotitöitä eniten vihanneen perusäijän keksintöä. Uuden innovaation tuottamiseen tarvittiin vain joku, jolle “jatkuva” sohvalta nouseminen alkoi lopulta käydä liian rankaksi. Tarvittiin riittävä syy ja löydettiin sopiva ratkaisu.
Joka tuutista peräänkuulutetaan innovatiivisia ihmisiä ja yrityksiä. Niitä tarvittaisiin kipeästi täällä meidänkin rakennemuutoksen runtelemalla seutukunnallamme. Nyt olisi keksijöille kysyntää.
Pelkät ideat, keksinnöt tai patentit eivät kuitenkaan vielä tee kenestäkään tai mistään innovatiivista. Pyörään tai kodinhoitoonkin liittyville innovaatioille on ollut yhteistä paitsi se, että ne ovat helpottaneet elämää, myös se, että ne ovat olleet kaupallisesti hyödynnettävissä. Ja siinä se tärkein pointti onkin – liiketoiminnallisessa arvossa.
Parhainkin idea on arvoton sellaisenaan. Innovaatio se on vasta kun se on kehitetty ja jatkojalostettu taloudellista arvoa tuottavaksi tuotteeksi, prosessiksi tai uudeksi toimintatavaksi.
Ympäristömme on väärällään ongelmia ja epäkohtia, jotka kaipaavat korjaamista. Asiat eivät toimi. Kaikki mättää. Ongelmien esillekaivajista ei ainakaan ole puutetta. Ihmiset ovat herkkiä reagoimaan epäkohtiin. Valitettavasti nämä reaktiot johtavat kuitenkin vain ani harvoin oikeansuuntaiseen, rakentavaan toimintaan.
Ihmisen mielikuvitus on ehtymätön luonnonvara. Ongelma on siinä, että suurin osa vapautuvasta energiasta purkautuu kiukkuna ympäristöönsä, täysin hallitsemattomana ketjureaktiona ja energiaa syövänä loputtomana inttämisenä. Pystyisiköhän tuon kaiken jurnuttamisen, välillä aivan toivottomaksikin riistäytyvän valittamisen kääntämään välittämiseksi, uusiksi ideoiksi ja lopulta meitä kaikkia hyödyttäviksi ratkaisuiksi?
Rakentavan innovoinnin tulee olla hallittua, suunnitelmallista työtä. Se on prosessi, jossa tarvitaan meihin kaikkiin sisäänrakennettua arkiluovuutta, kykyä arvioida ja yhdistellä asioita. Se on kuin palapelin kokoamista, kuin etenevää tarinaa. Ideaa kuljetetaan, hoivataan, hiotaan ja kehitetään, yksin ja porukalla. Se vain pitää aika ajoin pystyä kytkemään elävään elämään tarkoilla toteutussuunnitelmilla, joista on myös pidettävä kiinni. Sillä vasta toteuduttuaan ideoista voi olla jotain hyötyäkin, myös kehittäjilleen.
Tärkeää innovoinnissa on se, että asioihin löytyy kokonaan uusia näkökulmia ja ongelmiin ainutkertaisia ratkaisuja. Hyvässä innovaatioprosessissa tapahtuu aina jotain ennalta suunnittelematonta. Syntyy oivalluksia ja löytyy uutta. Ja juuri siksi innovointi, varsinkin ryhmässä, voi joskus olla todella hauskaa puuhaa. Silloin prosessi kulkee kuin ”Nyhjää tyhjästä” -ohjelman ketjutarinat, jossa osallistujat vuorollaan vievät tarinaa eteenpäin lause kerrallaan, tiedossaan ainoastaan se, mitä edelliset kertojat ovat sanoneet. Jatko rakentuu improvisoiden edellisen päälle ilman, että kukaan pystyy tietämään loppuratkaisua. Siiinä rönsyillään, kompastellaan ja kootaan kamppeita, mutta jotenkin tarina vain pysyy kasassa. Parhaimmillaan se johtaa tilanteiseen, jossa kaikki tuntuu loksahtavan paikoilleen kuin itsestään. Ja lopputulos, se on aina tuore ja yllätyksellinen.
No mistä aloitetaan? No innostumisesta! Välitetään vähät vähättelemisestä. Ei muuta kuin kaikki pyörää uudelleen keksimään, näistäkin rakkineista on vielä pitkä matka ikiliikkujaan. Eikä näytä tuo tiskikonekaan vielä itsestään täyttyvän ja tyhjenevän…