Tarpeille tyydytystä

kirjoittanut: Janne pvm: perjantai, 25.8.2006

Juha tahtoo päästä ammattilaiseksi, Antsa kaipaa kehuja, Sampsa etsii ystävyyttä, Tomi haluaa turvallisuutta ja Jokke tuli mukaan saadakseen sauna-illoissa ilmaista juotavaa. Viisi erilaisilla motiiveilla varustettua futaria, joista jokainen tekee peleissä kaikkensa joukkueen voiton eteen.

He haluavat toimia ryhmässä ryhmän pelisääntöjen ja tavoitteiden mukaan, että olisivat oikeutettuja saamaan tarpeilleen tyydytystä sen tarjoamissa puitteissa.

johtaminen_isoMitä suurempi ryhmä, sitä enemmän siihen kätkeytyy erilaisia motiiveja. Niiden kyseenalaistaminen ei ole järkevää, mikäli tekemisen taso on hyvää ja se kulkee oikeaan suuntaan. Hyvinkin erilaisilla päämotiiveilla voi päästä hyvää tulosta tuottaviin toimintatapoihin.

Motiivi on syy, vaikutin tai tarve, joka tekee toiminnan mielekkääksi. Ryhmän johtajan tehtävänä on pitää huolta siitä, että ryhmä tarjoaa riittävästi yksilöidensä motiiveille ravintoa. Voidakseen tehdä niin, motiivit ja niiden muodostama kokonaistila, motivaatio, pitäisi osata hahmottaa jokaisen yksilön kohdalta erikseen. Kenenkään motivaatioita ei pidä vähätellä. Hyvä ryhmä ottaa ne kaikki huomioon.

Fyysiset tarpeet
Suomen oloissa fyysiset tarpeet eivät useinkaan ole päämotiivina. Janoinen etsii innokkaasti vettä, mutta suurin osa tuottavasta tekemisestä estyy, jos fyysiset tarpeet ovat tyydyttämättä. Väsyneeltä tai nälkäiseltä on turha odottaa huippusuoritusta. Joskus syy epäonnistumiseen voi löytyä tältä osastolta, vaikka sitä turhaan yritetään etsiä jostain ylempää. Huonosti nukuttu yö voi aiheuttaa suorituksessa vakavia virheitä, vaikka kaikki muu olisi tehty parhaalla mahdollisella tavalla.

Armon tarpeet
Halu tulla hyväksytyksi on jokaisen ihmisen perustarve. Kokemus siitä, että kelpaa sellaisena kuin on, tuloksista riippumatta, saa ihmisen kokemaan ryhmän turvalliseksi. Epäonnistumisen jälkeen saatu armo, eli hyväksyntä edelleen ryhmän arvokkaana  jäsenenä,  synnyttää kiitollisuutta ryhmää kohtaan. Kiitollisuus palkitsee ryhmän sitoutumisena ja parhaansa yrittämisenä. Sitoutumista ei voi ostaa rahalla, mutta armolla voi. Mikäli ryhmä tyydyttää armon tarpeita tarpeeksi hyvin, epäonnistumisen pelko vähenee ja ryhmän jäsen uskaltaa rohkeasti laittaa itsensä peliin. Armahtavassa ryhmässä voi rauhassa keskittyä olennaisuuksiin.

Rakkauden tarpeet
Useimmille tunne rakastetuksi tulemisesta on jotain, minkä puolesta ollaan valmiita tekemään mitä vaan. Arkisimmillaan se on hyvää kaveruutta ja mukavaa sosiaalista yhdessäoloa, jonka merkitys ryhmän elinvoimaisuudelle on mittaamattoman suuri. Valmentajana toivoisin jalkapalloilijalta urheilullisempia päämotiiveja, mutta realistina tyydyn tähän monen kohdalla.
Täyttäessään alkukantaisia rakkauden tarpeitaan yksilö saattaa tulla tehneeksi lajinomaisia huippusuorituksia ihan huomaamattaan. Ryhmän jäsenten välinen rakkaus tekee joukkuelajeissa ihmeitä. Rakkauden kohdetta ei haluta saattaa vaikeuksiin, vaan häntä tahdotaan auttaa. Kun kaveria rakastetaan, sitä ei jätetä. Joukkue, jossa rakkauden tarpeet saavat paljon tyydytystä, on vetovoimainen ja haluttu.

Arvostuksen tarpeet
Ihminen, jolla arvostuksen tarpeet ovat suuret, haluaa kilpailla. Ihannetilassa kilpailu tapahtuu lajissa ja tasolla, jossa onnistumisen mahdollisuudet ovat realistisia. Valmentajan tehtävänä on antaa arvostusta myös silloin, kun tulos on jäänyt hyvästä yrityksestä huolimatta laihaksi.
Arvostus voi näkyä olalle taputuksena, lisääntyvänä vastuuna tai erilaisina palkintoina. Tärkeintä on, että se näkyy siten, että yksilö tulee siitä vakuuttuneeksi. Joillakin arvostuksen tarve tyydyttyy helposti, jotkut toiset taas vaativat hyvin suuria osoituksia arvostamisesta. Kokemus siitä, ettei minua arvosteta, saa ihmisen käpertymään itseensä ja surkastumaan. Ellei tekemistäni pidetä juuri minään, en halua tehdä sitä.

Toteuttamisen tarpeet
Monille huippu-urheilijoille päämotiivina ovat toteuttamisen tarpeet. Heille ei välttämättä enää riitä edellä mainittujen perustarpeiden tyydytetyksi saaminen, vaikka se yleensä toimiikin edellytyksenä huippusuoritukselle. Toisaalta joillakin tarve toteuttaa omia näkemyksiään ja tavoitteitaan voi joskus olla niin voimakas, että kaikki muut tarpeet tuntuvat menettävän merkityksensä. Tämä motiivihierarkian ylimmäinen porras on yleensä se, mihin valmennustyö pääasiassa keskittyy. Ehkä liiankin usein ja paljon. Perustarpeet luovat kuitenkin pohjan kaikelle tekemiselle, eivätkä mahdolliset ongelmat yleensä löydy jäävuoren huipulta.


Et voi vaikuttaa paljoakaan yksilön motiiveihin, mutta voit ohjata niitä hyviin päämääriin.

Kommentoi

Edellinen kirjoitus:

Seuraava kirjoitus: