Avos!

kirjoittanut: Heikki Nurminen pvm: perjantai, 22.4.2011

Opiskellessani Kouvolassa kääntäjänkoulutuslaitoksella venäjää kertoi Neuvostoliiton aikaan Venäjä-osaamisensa kannuksensa hankkinut lehtori tarinaa neuvostoliittolaisen ostoskassin etymologiasta. Muovikassejahan ei Neuvostoliitossa ollut, vaan ostokset kuulemma kerättiin siihen aikaan kangasverkkokassiin, jota kutsuttiin avoskaksi. Se otettiin mukaan kauppareissulle lähtiessä, ja jos jotain sattui kaupassa olemaan, kerättiin se kassiin. Nimenomaan: jos jotain sattui löytymään. Siitä tuli ostoskassin nimi: mahdollisuutta ilmaiseva avoska.

Nykyisin Venäjällä on kaupoissa kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Muovikassejakin Venäjällä riittää, ja avoska on jäänyt historian roskatynnyriin.

Mahdollisuus ei ole kadonnut Venäjältä mihinkään. Sen olen huomannut aina silloin tällöin, kun olen pyytänyt Venäjältä erilaisia palveluita. Järjestyy, sanoo venäläinen ja ryhtyy toimeen. Yhteydenpito on aktiivista: kyselyihin vastataan nopeasti, sähköposti kilahtelee ja tuntuu, että kaikki menee kuten suunnitelmaan on kirjattu.

Mutta eräänä päivänä sähköposti ei kilahdakaan. Ei, vaikka lähetän pyynnön kilauttaa vastaus ja kertoa, miten järjestelyt etenevät. Venäläinen ei vastaa, hän vaikenee. Sovittu päivämääräkin lähestyy, pitäisi tehdä päätöksiä etenemisestä, projektin seuraavista vaiheista. Mutta venäläinen ei vastaa.

Sovittu päivä tulee, eikä sähköposti kilahda. Tartun puhelimeen ja soitan. Käy ilmi, että asiat eivät olekaan järjestyneet kuten on sovittu. Mitäpä tuosta, ajattelen, eihän mikään koskaan järjesty kuin bisnekset Sasha Beloville Prikaati-rikossarjassa. Mutta venäläinen on paniikissa: hän itkee ja valittaa, vouhkaa ja toistelee: ”Ymmärrätkö, ei tämä ole niin helppoa? Minun olisi pitänyt käyttää tähän enemmän aikaani, eikä antaa alaisteni hoitaa asiaa, ymmärrätkö?”

Ymmärränhän minä. Ymmärrän myös sen, että olen ajanut venäläisen nurkkaan ja aiheuttanut kasvojen menetyksen. Olisi pitänyt tarttua aikaisemmin puhelimeen ja antaa venäläiselle mahdollisuus peräytyä kauniisti ja säilyttää kasvonsa. Nyt tilanne on menetetty, projektin etenemisestä pitäisi tehdä päätös, mutta aika on valunut tyhjiin.

Miksi näin tapahtui? Selvitin asiaa venäläisen liikemieskulttuurin parhaiden asiantuntijoiden, eli venäläisten kanssa. Kävi ilmi, että venäläiset eivät todellakaan halua menettää kasvojaan, mutta he uskovat viimeiseen asti, että sattuma (avos) tulee ja ottaa tilanteen haltuun.

Näinhän ei yleensä käy, vaan käy niin kuin aina käy, vaikka kuinka hyvää haluttaisiin. Siksi olenkin yrittänyt sisäistää venäläistä johtamiskulttuuria humaanein maustein ryyditettynä:  hyvä käskynhaltija huolehtii alaisistaan, ei salli heidän menettää kasvojaan, eikä alistua avoksen valtaan.

P. S. Kehotan katsomaan silloin tällöin Prikaatin (Brigada). Vaikka kuvaus onkin vahvasti romantisoitu näkemys Venäjän 90-luvun nuorten mafiosojen liike-elämästä, antaa se hyviä virikkeitä neuvotteluihin.

Kommentoi

Edellinen kirjoitus:

Seuraava kirjoitus: