Ketjuton maailma

kirjoittanut: Heikki Nurminen pvm: keskiviikko, 25.8.2010

Olin joulun alla työmatkalla Tampereella. Yövyin reissutyöläisten suosimassa pienessä hotellissa ja nautin lounaani yksityisyrittäjän pitämässä lounasravintolassa. Nukuin erittäin hyvin, vaikka en saanutkaan minkään valtakunnan ketjun ”Etua kädestä suuhun”. Hotellissa harjoittelussa ollut hollolalaistyttö myi vielä edullisesti illalliseksi joulupuuron. Lounasravintolassa annokset olivat isoja ja maittavia, eikä täydellä vatsalla harmittanut jäädä ilman pistebonuksia.

Kävin Jyväskylässäkin. Jouduin tyytymään ketjuhotellin palveluihin, ja kokemus oli samanlainen kuin ennenkin. Tuotteistettu, tuttu ja tunkkainen. Nälkäkin yllätti, mutta onneksi ketjuravintolaviidakosta löytyi paikallinen yrittäjä, jonka ravintola tarjosi maittavat lohet. – Ketjut ovat poikkeuksellisen vahvoja Jyväskylässä, mainitsi matkaseuralaiseni.

Ketjut luovat monokulttuureja: yhden konseptin, jonka voi toistaa missä vain.

Kouvolasta Tampereelle ajellessa monimuotoista ruokadiversiteettiä saa vielä Lahdesta ja perillä Tampereelta, mutta muuten joutuu ottamaan monessa paikassa ketjut kaulaan. Samaa perusmättöä tarjoavat osuuskaupan liikkeet pitkin Suomen valtateitä. Miksi poistua kotikaupungista, kun samaa sotkua saa muutaman kilometrin säteellä.

Sama juttu on öitsemispaikkojen kanssa. Sama värimaailma, palvelukonsepti, huoneen tekstiilit, ravintolan ruokalista – liikematkailu on typerryttävän monotoonista, aivan kuten monokulttuurissa pitää ollakin. Välillä tuntuu siltä, että palvelutiskin takana hymyilevät tytötkin on tehty klapikoneella.

Tylsää.

Opin jo opiskeluaikoinani monimuotoisuuden voiman: Pietarissa nuohosin mitä ihmeellisimpiä ravitsemusliikkeitä ja tutustuin venäläisen keittiön ihmeisiin. Opiskelutoverini kääntyivät usein kannoillaan ruokalan ovelta. Jäivät paitsi montaa mainiota ruokalajia. Helsingissä kävin Alku-baarissa, siinä samassa paikassa, joka vilahtaa Kaurismäen Laitakaupungin valoissa. Sielläkin annokset olivat isoja ja maittavia, mikä tuntuu olevan tyypillistä ketjuttomille ravintoloille. Eräänä päivänä revin baarin ovea turhaan: suljettu lopullisesti.

Nyt olen kulkenut nälän ohjaamana paikallisen autoliikkeen yläkerrassa olevaan ruokalaan, paikallisen yksityisyrittäjän ruokittavaksi. Toivottavasti sille ei käy kuin Alku-baarille.

Kommentoi

Edellinen kirjoitus:

Seuraava kirjoitus: