Jos ei soi päässä – sitten ei soi missään

kirjoittanut: Juha Vainio pvm: tiistai, 15.7.2008

Miksi Jeppe lopetti juomisen, Taisto tupakoinnin ja kuusankoskelainen konsultti lopulta päätti karistaa liiat kilot vyötäröltään? Siksikö, että asiasta heille huomauteltiin?

On olemassa vain yhdenlaista motivaatiota; sisäistä, sanotaan saksalaisessa jalkapallovalmennusfilosofiassa. Sen mukaan todellinen tahto tarttua asioihin voi lähteä vain ihmisestä itsestään. Ulkopuolelta tapahtuva motivointi on kaivoon kannettua vettä, ajan haaskausta, joka ei johda mihinkään – ei ainakaan mihinkään pysyvään. Ympäröivästä maailmasta voidaan kyllä tarjota erilaisia yllykkeitä halujen herättämiseksi, mutta todellisia tekoja syntyy vasta, kun tarve toimia lähtee sisältäpäin, kun sisäinen kello alkaa soida.

Toisen, myös hyvin perustellun näkemyksen mukaan ihminen on hyvin vahvasti ulkoa ohjautuva. Me kaikki etsimme koko ajan sosiaalista hyväksyntää toimillemme. Ihminen on kuin peili, joka heijastaa oman ympäristönsä arvoja ja asenteita. Jokaisen ihmisen sisälle syntyy eletyn elämän ja ympäristöstä saadun palautteen myötä erilaisia tarpeita, jännitteitä, jotka lopulta purkautuvat erilaisten impulssien laukaisemina. Tämän teorian mukaan me olemme paljolti sitä, mitä meidän ympäristömme haluaa meidän olevan.

Se on selvää, että aineksia motivoitumiseen löytyy sekä sisältä että ulkoa. Halu oppia uutta, usko itseensä, oman osaamisensa arvostaminen sekä omien kehittymismahdollisuuksiensa tiedostaminen ovat tyypillisiä sisäisen motivaation lähteitä. Pelkästään sisäsyntyisiä ne eivät kuitenkaan ole. Niitä synnyttää ja vahvistaa ulkoa tuleva arvostus, kannustus ja tieto siitä, että muutkin ovat kiinnostuneita. Ihminen ei ole ihminen ilman toista ihmistä.

Motivoituminen ei aina ole edellä kuvatun kaltaista, ylevää ja positiivista. Joskus toimeen yksinkertaisesti vain on tartuttava; kun on nälkä tai palelee tai kun tuntee riittävästi häpeää tai syyllisyyttä jostain. Yhteistä niin yleville kuin vähemmän yleville motiiveille on kuitenkin niiden aikaansaama sisäinen toimimisen pakko.

Erilaiset impulssit vaikuttavat eri ihmisiin eri lailla. Yksi ottaa opikseen toisten tekemistä virheistä, toinen oppii omista ja kolmas ei opi sen enempää omista kuin toistenkaan virheistä. Sama tekijä aiheuttaa yhdelle tyytyväisyyttä ja toiselle tyytymättömyyttä. Sisäinen kello näyttää soivan toisilla herkemmin ja eri lailla kuin toisilla.

Ulkoisista impulsseista ei mahdollinen motivoituminen ainakaan ole kiinni, niitä on kaiken maailman napakat pullollaan. Ulkomaailma kyllä pitää huolen siitä, että virheemme tulevat esille. Eräänlaista ulkoisten impulssien aikaansaama toimintaa nuo kannanototkin ovat, joku nekin on laukaissut, mutta yhtä lailla ne ovat seurausta ihmisen alinomaisesta tarpeesta yrittää muokata ympäristöään mieleisekseen. Naapurien asenteet pitää saattaa kohdalleen ja helpoin tie – näin me ainakin tunnumme uskovan – on saattaa heidät tietoiseksi omista virheistään ja puutteistaan.

Yhtä kaikki: Motivaatio on sisäistä asennetta, se on vireyttä, se on tulosta yksilön ja ympäristön vuoropuhelusta. Se on ennen kaikkea tunnetta. Motivaation ja suorituskyvyn välillä on suora yhteys: suoritus terävöityy motivaation voimistuessa. Sen merkitys kaikenlaisessa aikaansaamisessa on kiistatonta.

Siitä huolimatta käytännön toimissamme annamme näille asioille aivan liian vähän painoarvoa. Olkoon kyseessä mikä elämänalue tahansa; jalkapallojoukkueen valmentaminen, yrityksen johtaminen, oman työn menestyksekäs hoitaminen tai työssä jaksaminen, niin jostain kumman syystä ihmisten todelliset, pintaa syvemmälle menevät motivointiyritykset jäävät varsin vähiin. Me luulemme pärjäävämme huomauttelemalla ja naputtamalla, vaikka hyvin tiedämme, että loppujen lopuksi vain ihmisen omalla halulla on merkitystä. Jeppekin lopetti juomisen vasta kun hänen oma mittansa täyttyi, ympäristön mitan täyttyminen ei siihen riittänyt.

Ei tuo maailma näytä kokonaan korjaantuneen, vaikka Jeppe, Taisto ja konsultti ovat tapojaan muuttaneet. Kaikenlaista motivointityötä riittää edelleen yllin kyllin. Minkähänlaisilla yllykkeillä saisi nuo kylän koirat ymmärtämään, että pyörätielle ei paskanneta!

Julkaistu Kouvolan Sanomissa  26.7.08

Kommentoi

Edellinen kirjoitus:

Seuraava kirjoitus: