Umpisuolenleikkaus on teknisesti helppo operaatio. Se on niin helppo, että tarkkakätisenä miehenä uskoisin oppivani sen muutaman päivän tehokoulutuksessa. Silti en kyllä uskaltaisi – ainakaan kenellekään elävälle – lähteä sitä suorittamaan. Enkä usko, että vastapuolellekaan kovin montaa vapaaehtoista ilmaantuisi.
Eikä uskalla lähteä edes koulutettu lääkärikään sitä tuosta noin vain tekemään. Ei, ennen kuin on saanut tarkat perustiedot potilaansa kunnosta ja muista operaatioon vaikuttavista taustatekijöistä, veriryhmistä, sairauksista… Ei, vaikka tilanne olisi kuinka akuutti.
Kuinkahan moni meistä valmentajista on joutunut ryhtymään omaan, kenties umpisuolenleikkaustakin vaativampaan operaatioon – kokonaisen joukkueen valmentamiseen – käytännössä tyhjin käsin. Ilman riittäviä taustatietoja, vain valmennusosaamisensa työvälineenään. Ilman riittäviä perustietoja kipeästi apua tarvitsevasta ”potilaastaan”, joukkueesta ja sen pelaajista ja heidän taustoistaan. Ilman riittävää tietoa seurasta, pelaajien ja joukkueiden henkisestä kodista.
Valitettavan moni on joutunut. On lähtenyt suorittamaan akuuttia ja tarpeellista leikkaustoimenpidettä, mutta on päätynyt lopulta, pahimmassa tapauksessa perustamaan uudelleen koko sairaalan, tai ainakin kyhäämään kokoon joukkosidontapaikan kenttäoloihin, hoidellut tarvittavat varusteet, opastanut muuta henkilökuntaa, pyöritellyt päänsä puhki omaan päätehtäväänsä kuulumattomia asioita miettiessään ja lopulta huomannut, että kaiken kiireen keskellä potilas onkin jo ehtinyt kuolla. Siinä vaiheessa ei minkäänlainen osaaminen enää olekaan auttanut.
Edelläkuvatun kaltaisten tilanteiden välttämisessä auttaa FootPass, työväline, joka on kehitetty ja jota kehitetään edelleen palvelemaan kaikkia jalkapalloseuroja ja seuratoimijoita. Se kokoaa meille valmentajillekin tarvittavaa taustatietoa seuran toiminnasta ja siitä, mitkä asiat on hoidettu hyvin ja siitä, missä on vielä kehitettävää. On paljon helpompi ottaa valmennusvastuu, kun tietää, mistä on vastuun ottamassa. On helpompi suunnitella tulevaisuutta ja asettaa realistisia tavoitteita, kun on pohjaa, minkä päälle suunnittelee.
Puolen vuosisadan seurakokemuksen turvin uskallan sanoa, että FootPass on hyvä työväline. Se on niin hyvä, että se saattaa auttaa meitä ratkaisemaan suomalaisen jalkapallon kehittymistä ehkä eniten hidastaneen ”puuttuvan lenkin” arvoituksen. Sen, mistä hyvät jalkapalloseurat on tehty.
On päivänselvää, että juuri seuratoiminnan kehittäminen on yksi tärkeimmistä keinoista jalkapallomme tason nostamisessa. Sen vuoksi Palloliittokin on valinnut sen yhdeksi painopistealueekseen. Mutta hyvää seuraa sen enempää kuin joukkuettakaan ei pidä lähteä rakentamaan tuosta noin vain. Ei, vaikka tarve olisi suuri ja tilanne kuinka akuutti. Tueksi tarvitaan hyvät työkalut ja alkukokemustemme perusteella FootPass on sellainen.
Seuran ja joukkueen rakentamisessa vallitsevat samat lainalaisuudet. Ei yksikään hyvä valmentaja kuvittele pystyvänsä hoitamaan tehtäväänsä kunnolla tutustumatta ensin huolellisesti uusiin pelaajiinsa ja tekemättä riittävää alkuanalyysiä tulevasta joukkueestaan. Aivan sama pätee myös toimivan seuraorganisaation rakentamisessa. Kuten joukkue, seurakin tarvitsee lähtötilanteen tuntemisen lisäksi yhteisen päämäärän, yhteisen toiminta-ajatuksen, yhteiset pelisäännöt, yhteisen voittamisen strategian sekä riittävät tiedot sidosryhmiensä odotuksista. Vasta sen jälkeen voidaan päättää todellisista konkreettisista tavoitteista ja toimenpiteistä. Lumetavoitteista ja kaiken maailman plasebolääkityksistä voidaan toki päättää ilmankin. Ja valitettavan usein on päätettykin.
FootPass pilkkoo koko seuratoiminnan pieniksi päreiksi. Niin pieniksi, että päästään kiinni aivan konkreettisiin asioihin. Niissä selvitetään mm. pelaajakartoituksen, lajikoulutuksen, tukitoimintojen, toimintaympäristön, viestinnän, henkilöstöjohtamisen sekä toiminnan tehokkuuden todellinen tila. Selvitys on raadollisen paljastava, se näyttää asioiden oikean laidan. Mutta – se kertoo sen tulevaisuudenuskoa antavalla tavalla, ketään lyttäämättä. Toistaiseksi FootPass-arvion läpikäyneissä seuroissa, joita on jo puolensataa, ei ole ainuttakaan, jossa asioiden oikean laidan paljastuminen olisi koettu lamaannuttavan negatiivisena. Päinvastoin: ”nythän meille vasta on selvinnyt konkreettisesti ne asiat, jotka ovat takkuilleet ja nyt niihin pääsee käsiksi”, sanovat seuraihmiset. Tieto ei siis olekaan lisännyt tuskaa.
Ei FootPass kuitenkaan itsestään ongelmia korjaa. Kuten ei korjaa mikään muukaan järjestelmä. Ei Cooperin testikään kenenkään kuntoa nosta eikä 4-4-2 tilkitse minkään joukkueen pelillisiä aukkoja. Ihmiset sen työn edelleenkin joutuvat tekemään. Vahvan kehitysimpulssin FootPass kuitenkin antaa. Varsin monessa tapauksessa arvio on aloittanut seurassa kehitysprosessin ja monet ovat myöntäneet avoimesti, että vasta nyt ensimmäistä kertaa heidän seuransa historiassa toiminnan kannalta oleellisimmat perusasiat löytyvät yhdestä paikasta.
Aivan varmasti sinäkin valmentajana haluaisit päästä seuraan, jossa asiat on hoidettu hyvin, jossa pääsee keskittymään tulipalojen sammuttamisen sijasta meille valmentajille tärkeimpään ja rakkaimpaan asiaan, itse valmentamiseen. Mitäpä jos kerrankin pääsisit seuraan, josta löytyvät helposti kaikki valmennustehtäväsi onnistumisen kannalta oleelliset taustatiedot organisaatiosta, joukkueista, pelaajista, seuran valmennuksellisista linjauksista ja toimintakulttuurista. Seuraan, joka itsekin uskoo omaan tulevaisuuteensa, jossa puheet ovat muuttuneet teoiksi ja jossa muka-tavoitteiden sijasta voit asettaa todellisia ja toteuttamiskelpoisia tavoitteita niin joukkueellesi kuin itsellesikin.
Kun kohtaat seuraavan potilaan, on sekä hänen että sinun etujesi mukaista, että voit hoitaa hänet hyvin.
Juni Vainio
SPL FootPass-tiimi
Julkaistu Suomen Jalkapallovalmentajat-lehdessä (2/2007)