Sadat huipputiedemiehet keskittivät vuosien ajan kaiken osaamisensa, kaiken voimansa ja kaiken aikansa sen toteuttamiseen. Tuhannet projektinjohtajat ajoivat tiimejään aina vain parempaan, aina vain enempään. Sadat tuhannet ihmiset tekivät työtä sen puolesta. Kymmenien miljoonien ihmisten elämään se toi oman vaikutuksensa. Lähes koko ihmiskunta seurasi sen toteutumista. – Ja se toteutui!
Aamunsa alusta alkaen ihmiskunta on tiiraillut taivaalle, ihmetellyt sen tähtiloistetta, kuun kumotusta ja silloin tällöin valojuoviaan pimeään yöhön piirtäviä meteoriitteja. Jossakin vaiheessa on syntynyt myös ajatus matkustaa tutkimaan noita salaperäisiä taivaankappaleita. Nämä utopistiset ajatukset konkretisoi Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy 1960-luvun alussa: ”Vuoteen 1970 mennessä me viemme ihmisen kuuhun ja tuomme hänet sieltä elävänä takaisin!”
Se oli rohkeaa puhetta.
Kylmä sota riehui pahimmillaan, Neuvostoliitto oli järkyttänyt länsivaltoja lähettämällä ensimmäisenä ihmisen avaruuteen. Nuori, karismaattinen presidentti viitoitti lyhyesti, selkeästi ja määrätietoisesti Amerikan tietä tulevaisuuteen. Hän asetti vision!
Enää tarvitsi vain toteuttaa visio. Ja se toteutettiin. Huipputiedemiehet, tutkijat, astronomit, kemistit, insinöörit, lääkärit ryhtyivät toteuttamaan omaa osaansa visiosta. Mutta myös työläisillä tehtaissa, opettajilla koululaitoksessa, maarakennusurakoitsijoilla katerpillareittensa kopeissa, hampurilaisten valmistajilla ruokaloissa ja siivoojilla toimistoissa, tehtaissa ja Cape Kennedyn avaruuskeskuksessa oli oma osansa vision toteuttamisessa.
Kun Jeff Lewis nyt istahtaa Alabamassa kuistillaan kiikkustuoliin, hän voi kertoa syliinsä kapuavalle pojanpojalleen, kuinka pappa oli aikoinaan mukana projektissa, jolla lennätettiin ensimmäinen ihminen kuuhun. Ja niinhän avaruuskeskuksessa lakaisukoneen kuljettajana toiminut Lewis olikin. Aivan samoin kuin keittiössä kokannut Emma Hapburn tai lattioita luutunnut Susan Ginther.
Kaikkia heitä yhdisti nuoren presidentin julkilausuman huikean vision toteuttaminen. Tämä sama visio muutti koko amerikkalaista yhteiskuntaa. Se johti lukemattomiin uusiin keksintöihin ja innovaatioihin, kehitti koululaitosta, tiede-elämää ja teollisuutta. Mutta ennen kaikkea se yhdisti amerikkalaiset ponnistelemaan selkeän päämäärän toteuttamiseksi, nosti itsetuntoa ja loi pohjaa myöhemmälle huikealle kehitykselle, joka nosti Yhdysvallat kiistatta maailman ykkösvaltioksi.
John. F. Kennedy ei ehtinyt nähdä visionsa toteutuvan, mutta selkeillä visioilla on taipumus toteutua, vaikka vision esittäjä poistuukin keskuudestamme.
Voisimmeko me oppia jotakin tästä kenties maailman tunnetuimmasta visiosta? Voisiko meidän yrityksellämme olla vastaavanlainen visio? Voisimmeko löytää jonkin sellaisen tekijän, joka loisi samanlaista innostusta ja tavoitteellista toimintaa omassa yrityksessämme kuin Kennedyn visio Amerikassa?
Odottaako oma kuumme vielä valloittajaansa?