Loimu

Kannattaapas. Minkähänlaisilla hemmetin rakkineilla ajelisimme, jos kaikki esi-isämme olisivat ottaneet tuon vähättelevän väittämän todesta. Sillä niin paljon on pyörä muuttunut Pulterin aikojen kivipyörästä tai lännenfilmien vankkureiden kitisevistä puurattaista.
On nimittäin keksitty laakerit, puolat ja pinnat. Täytettävät – jopa puhkeamattomat kumirenkaat, pitävät pintakuviot kuivalle, vesi- tai välikelille. On rengaspaineen automaattista tarkastusta ajon aikana ja vaikka mitä. [...]

Silmät pyöreinä. Suu auki kuin linnunpojalla. Ihmettelee maailman menoa. Tapailee ensi askeleitaan, yksivuotiaamme. Toivottu, harkittu vai vahinko, mitä väliä sillä tässä vaiheessa on? Siinä se tapittaa, ja jonkun on kannettava vastuu.
Vonkaaminen meiltä sujui hyvin. Oltiin niin humanisteja ja sitkeitä että. Maalailtiin kauniita ja suunniteltiin suuria. Ja kuherreltiin. Saatiin lopulta nimikin sovittua, äänestyksen jälkeen tosin. [...]

”Tänään vietämme maamme itsenäisyyspäivää. Nuo tuolla ovat vihollisia.”

Sinun ei välttämättä tarvitse olla vainoharhainen, jos sinusta joskus tuntuu siltä, että meneillään on salaliitto pääsi menoksi. Niin todennäköisesti onkin. Et välttämättä ole paatunut rikollinen ja lopullisesti helvetin tuliin tuomittu peto, vaikka välillä miettisitkin, miten naapurisi nujertaisit. Kaikenlainen juoniminen kuuluu ihmiselämään. Ihminen on sellainen. Se on strategiaa.
Strategioita on [...]

Kyläkaupan takaoveen kolkutetaan kello viisi usvaisena heinäkuisena sunnuntaiaamuna. Joukko janoisia kylän poikia on päättänyt lähteä etsimään jatkoaikaa varsin rempseissä merkeissä sujuneelle saunaillalleen. Yhä vaativammaksi yltyvä rummutus keskeytyy, kun ovenrakoon ilmestyy harmaata kauppatakkiaan pyjaman päälle napittava kauppias. Tämä hieraisee hiekat silmistään ja lausahtaa paukuttelijoille: ”anteeksi pojat, satuin torkahtamaan”.
Selänpääläisen maalaislegendan mukaan tuon aseistariisuvan repliikin lausui ”Suutarin” [...]

Elokuva etenee tutulla, vauhdikkaan tragikoomisella Chaplin-tyylillä, kunnes…

- aivan elokuvan lopussa Chaplinin itsensä esittämä, läpeensä kiltti juutalainen parturi joutuu yhdennäköisyyden aiheuttaman sekaannuksen vuoksi puhumaan sotajoukoille diktaattori Hynkelin sijaan. Humaanin parturin ”Itävaltion valloituspuhe” poikkeaa aika lailla sotaisan Hynkelin tyylistä.

Uskomattoman dramaattisella vedollaan Chaplin onnistui yllättämään koko maailman.
Voit nähdä ja kuunnella elokuvan loppukohtauksen tästä linkistä.
Käännös: Juha Vainio
—
”Olen pahoillani, en minä halua olla [...]

”Maanantai menee maatessa, tiistai siin sivussa.
Keskiviikko ei oo työpäivä kennenkään,
ja torstain taas ei oo töitä tehty ennenkään.
Perjantai on piirakan syntymäpäivän aatto,
ja joka pyhän oikein pitää, se ei lauantaina tee mitää.”
Aika osuvasti ilmaistu nykymaailman mittapuun mukaan käsittämättömän väsymättömältä uurastajalta, puolitoistametriseltä tehohöylältä, joka vartutti sotien jälkeisessä Suomessa aikuiseksi seitsemän vilkkaammanpuoleista lasta, kaksi tomeraa tyttöä ja viisi vikuria [...]

”Olen fakiiri, pystyn iskemään kuuden tuuman rautanaulan kaverin perseeseen tuntematta itse minkäänlaista kipua.” Aika ajoin mieleeni palaa tuo karski sutkaus, joka kiersi kansan syvien rivien keskuudessa jo varhaislapsuudessani. Vesissä silmin sille naurettiin, vaikka sen syvintä satiirista sanomaa ei lapsen mieli välttämättä silloin vielä ymmärtänytkään: Jokainen johtaja on naurun arvoinen.
***

Huonoja uutisia – hyviä uutisia.
Mies herää syvästä [...]

Kuittaan postipaketin ja vilkaisen alas. Siinä se jalkojen juuressa vielä pari sekuntia sitten oli. Jätän paketin ja kuitit tiskille ja ryntään ulos. Kierrän korttelin. Autoja ja mopoja huristaa edestakaisin silmien edessä, juna jyristää ohi sadan metrin päässä… Minuun iskee paniikki.
Samalla joku kopauttaa minua kevyesti olkapäähän: ”Tätäkö etsit?” Harmaatukkainen mummo seisoo vieressäni ja pitää kädestä kiinni [...]

”Saatanan luupää! Jos se nykiminen ei lopu, niin kohta sinulle tulee noutaja”.
Elettiin 60-luvun puoliväliä, alkukesää. Olin taas kerran päässyt koulun kesäloman alkajaisiksi tätimme Impin ja hänen miehensä Armaksen luo heidän maatilalleen Nisukseen. Siellä tämä vanha pariskunta Jumalan selän takana, kehityksen ulottumattomissa, asusti ja viljeli pientä maatilkkuaan, joka sijaitsi kuin Suomi-Filmin utulinssien läpi kuvatussa maalaismaisemassa, pari [...]

”Minkä kirjoitin, sen kirjoitin!” Sen jälkeen Pilatus pesi kätensä: ”Viaton olen minä tämän miehen vereen.”
Noina päivinä maailma järisi, muokkasi tulevaisuuttaan ennennäkemättömällä tavalla. Olisiko asia voinut mennä toisin? Olisiko Pilatus voinut tehdä toisen ratkaisun, valita toisen tien? Ehkä ei. Koska täytyihän ”kirjoitusten käydä toteen”.
Mikä on se logiikka, joka pistää meidät ihmiset käyttäytymään niin kuin käyttäydymme?
Ihmismieli on [...]