Itsenäisyyden strategia

kirjoittanut: Juha Vainio pvm: maanantai, 30.11.2015

”Tänään vietämme maamme itsenäisyyspäivää. Nuo tuolla ovat vihollisia.” 

Sinun ei välttämättä tarvitse olla vainoharhainen, jos sinusta joskus tuntuu siltä, että meneillään on salaliitto pääsi menoksi. Niin onkin. Kaikenlainen juoniminen kuuluu ihmiselämään. Se on strategiaa.

Strategioita on kuitenkin kahdenlaisia: toimivia ja toimimattomia.

”Kaukoviisaus on sitä, kun asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät”. Näin ymmärrettävästi ja osuvasti pohti Havukka-ahon ajattelija Konsta Pylkkänen toimivan strategian syvintä olemusta. Ja näin Konsta jatkaa: ”Tätä lajia on harvoille suotu. Jolla sitä on, pitäköön hyvänään. Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa: asia jää huvikseen tapahtumatta tai se tapahtuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää”.

Jos strategiasta aikoo saada toimivan, on ymmärrettävä, että strategiaan kuuluu aina  on kolme tahoa: strategian laatijat, strategian toteuttajat ja strategian kohde. Menestykseen johtaneissa strategioissa kaikkien kolmen tahon intressit on onnistuttu sovittamaan yhteen. Pieleen menneissä strategioissa intressien yhteen sovittamisesta ei ole paljoa perustettu. Joukot on pistetty liikkeelle kuuntelematta muiden toiveita, ymmärtämättä, että yksikin motivoitunut vastaanharaaja riittää tekemään tyhjäksi kymmenien käskystä eteenpäin puskevan työn.

Toimimattomista strategioista on unohtunut jotain muutakin. Ehkäpä jotain vielä tärkeämpää. Strategian laatijoiden kohtalokkaimpia virheitä on ollut, jos he eivät ole ymmärtäneet, että jokaisella ihmisellä on voimakas tarve olla itsenäinen ja autonominen, tarve päästä vaikuttamaan omaan tulevaisuuteensa. Ja että meillä ihmisillä on sisäänrakennettuna voimakas halu kokea yhteenkuuluvuutta, halu antaa jotain yhteisölle, johon kuulumme.

Joskus käy niin, että näitä itsenäisyyttä arvostavia ja yhteenkuuluvuutta kokevia ihmisiä on koossa vähän suurempi joukko – kokonainen kansa – jolle tarjotaan jotain sellaista, mitä se ei koe tarvitsevansa. Näin tapahtui tasan seitsemänkymmentäkuusi vuotta sitten.

Juoni päämme menoksi oli tarkkaan punottu:

Elokuussa Neuvostoliitto ja Saksa solmivat Ribbentrop-sopimuksen, syyskuussa ne hyökkäävät Puolaan, Baltian maat painostetaan ensin luovuttamaan tukikohtia ja lopulta ne alistetaan kokonaan Neuvostoliiton valtaan. Marraskuun viimeisenä päivänä Neuvostoliiton joukot ylittävät Suomen itärajan – jokaista maahamme johtavaa tietä pitkin, Suomenlahdelta Jäämerelle.

Strategian mukaan koko Suomi oli miehitettävä nopeasti.

Suomussalmen Juntusrannassa rajan yli tulleen venäläisen 163. divisioonan osastot etenevät joulukuun 6. päivänä Suomussalmi-Kuusamo-tietä pohjoiseen. Alassalmella on vastassa pieni joukko suomalaisia kapteeni Pollarin johdolla. Kapteeni katsoo salmen toiselta puolelta muodostelmassa lähestyvää, miesmäärältään yli kymmenkertaista venäläisjoukkoa ja kääntyy miestensä puoleen:

”Tänään vietämme maamme itsenäisyyspäivää. Nuo tuolla ovat vihollisia. Me olemme täällä siksi, että tästä ei tulla läpi.”

Eikä tultu!

Strategian laatija ei ollut kuunnellut strategian kohdetta!

 

Kommentoi

Edellinen kirjoitus: