Vainion poika istui pollena pulpetissaan, kun äidinkielen opettajamme luki luokan edessä ääneen ainettani. Mielihyvän ja ylpeydentunteen väreet kiisivät kiihtyvällä vauhdilla pitkin selkäpiitä, kunnes päätään nostava ylpistymiseni sai mojovan luunapin. Korkealta, melkein katon rajasta nimittäin kajahti: ”kuulitte juuri huippuesimerkin siitä, miten voi kirjoittaa asian vierestä”.
Silloin tämä polle tiesi tarkalleen miltä tuntuu ravihevosesta, joka on juuri hylätty maalilaukan takia. Sain arvosanaksi kuitenkin 5 miinus – hyväksytyn numeron, ”koska aine oli muuten ihan hyvä”.
Oppi meni perille. Sen jälkeen en ole enää koskaan kirjoittanut muuta kuin asiaa.
Tänään olen aika-ajoin alkanut katua tuota päätöstäni, sillä sen myötä saatoin menettää ikiajoiksi mahdollisuuteni menestyä markkinataloudessa. Hyvässä lykyssä olisin voinut päästä kirjoittamaan vaikka seuraavanlaisia lehdistötiedotteita:
“Matkaviestinteollisuus muuttuu jatkuvasti meneillään olevan konvergenssin, toimialan kasvavan moninaisuuden, uusien markkinoiden ja tuotesegmenttien vuoksi. Nokian tavoitteena on vastata näihin muutoksiin uudistumalla ja kehittämällä toimintaansa kilpailukykynsä säilyttämiseksi.”
Jos tuolla olisi tarkoitettu sitä, miltä se noin ensituntumalta kuulostaa, että Nokia alkaa nyt todenteolla panostaa tuotekehitykseensä, niin kiitettävänhän siitä voisi antaa. Kouvolan Lyseossa siitä olisi kuitenkin napsahtanut 5 miinus, korkeintaan vitonen, koska asiallisesti ilmaistuna tekstin olisi pitänyt kuulua: ”Nokia antaa potkut tuotekehittäjille”.
Voisitko opettajani Jorma käydä lukemassa Nokian pojille tuon asian vierestä kirjoitetun – muuten ihan hyvän tiedotteen – ääneen vaikkapa eduskuntatalon portailta.
”Jokainen ihminen on valmis tekemään vääryyttä, kunhan siihen vain tarjoutuu tilaisuus”, sanoi Aristoteles aikoinaan. Ja puhui asiaa. Onko tässä markkinoiden maailmassa lopultakin vain kyse siitä, kuka peittää aikeensa ja ahneutensa taitavimmin? Verbaalisten huijausten ja savuverhojen luomisesta on nimittäin ruvettu tekemään jo suoranaista taidetta.
Elcoteq ”sopeuttaa” 500 ihmistä ulos talosta “nopeuttamalla yhtiön strategian mukaisia toimenpiteitä kilpailukyvyn, kannattavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseksi.”
Ja Perlos, se vain vähän ”virtaviivaistaa”.
Yksi savuverhojen helmiä oli, kun entisessä työpaikassani, nykyisessä TeliaSonerassa koko henkilöstö pääsi 90-luvun alkupuolella hakemaan takaisin omia työpaikkojaan! Rekrytointiprosessi vedettiin läpi haku- ja haastattelumenetelmineen tyylipuhtaasti suuren maailman malliin – avoimia paikkoja vain oli muutama tuhat vähemmän kuin toivossa eläneitä hakijoita.
Englannin kielessä ilmiöstä käytetään termiä ”red herring”, joka vapaasti suomennettua voisi tarkoittaa vaikkapa ”savusilliä”. Ilmaus juontaa alkunsa siitä, kun nokkelat vankikarkurit alkoivat vetää punaiseksi savustettuja, voimakashajuisia sillejä perässään tarkoituksenaan harhauttaa kannoillaan olevat vainukoirat. 1800-luvun lopulta alkaen termi laajeni tarkoittamaan asian vierestä puhumista, harhauttavaa kielikuvaa, jolla huomio pyritään vetämään pois itse pääasiasta.
Tänään puhutaan paljon sosiaalisista taidoista ja tunneälystä. Tätäkö se onkin? Harhauttamista ja huijaamista. Onkohan se huijatulle yhtään sen lohdullisempaa, jos hänet kutitetaan kuoliaaksi sanojen sulalla, kuin se, että hän tukehtuu päin pläsiä heitettyyn märkään rättiin.
Ei asian puhuminen aina mitään helppoa ole. Monelle kokeneellekin myyjälle elämää hankalampi paikka on hinnan ilmoittaminen asiakkaalle. Jotkut esimiehet puolestaan alkavat pyöriä kuin puolukka Saharassa kertoessaan alaiselleen toimeksiannosta, joka vaatii tältä vähänkään vaivannäköä. Alennusten myyminen sen sijaan onnistuu kyllä keneltä tahansa helppoheikiltä eikä palkankorotuksesta kertominen liene mikään ongelma edes nössöimmällekään lapatossujohtajalle. Ei ihme, että poikien tekee välillä mieli sekoittaa puurot ja vellit.
Täällä taidetaan tarvita taas opettajaa, Jorma. Kun kerran meidän on tehtävä se, mikä on tehtävä, niin opeta sinä meidät ainakin sanomaan asiat niin kuin ne ovat. Lopetetaan vähäksi aikaa kaikenlainen aiheen vieressä venkoilu, lässytykset sopeuttamisesta, terävöittämisestä, kilpailukyvyn takaamisesta ja markkinoiden muutoksiin vastaamisesta. Yritetään edes hetki puhua ihmisten ja yritysten todellisista arvoista ja päämääristä ja katsotaan sitten kuinka meidän käy.
Kiitetäänkö, selvitäänkö rimaa hipoen vai napsahtaako hylätty?
Kolumni Kouvolan Sanomissa 3.3.07.